Matkalla Japaniin

Haamukirjailija / -

Tältäkö Kristoffer Kolumbuksesta tuntui? Hänen seisoessaan uljaan laivansa kannella, suolaisen meren pärskyessä hänen kasvoilleen ja miehistön valittaessa hupenevia muonavarantoja, horisontissa avautui yllättäen kokonainen uusi manner – jonka olivat löytäneet jo lukuisat muut tutkimusmatkailijat ja luonnonkansat ennen Kolumbusta, manner, jonka alkuperäinen väestö olisi tuhoutuva eurooppalaisten tunkeutujien mukanaan tuomien tautien, alkoholismin, kansanmurhien ja orjuuttamisen myötä? Ah, matkailu avartaa kuolinsyytilastoja!




Olen siis vihdoin matkalla Japaniin. Hortoilin Jejun satama-alueella pienessä laitamyötäisessä ja päädyin juttusille tämän kalastustroolarin kapteenin kanssa. Hän lupasi minulle kansipaikan Tsushiman saaristoon asti. Maksuksi sovittiin, että voisin tarvittaessa toimia laahusnuottana, jos heidän omaansa tulisi matkan varrella ongelmia.

Noh, kuten kaikki kirjoittamista ammatikseen harjoittavat tietävät, jos japanilaisen kalastustroolarin kapteeni ehdottaa kirjailijan sijaistavan nuottaa vapaamatkustamisen vastineeksi, niin kirjailija silloin sijaistaa nuottaa. Kaavussani onkin sen verran ammuksen aiheuttamia reikiä kalmaripelin jälkeen, että kyllä meikäläisen mekkoa voisi verkkomaiseksi luonnehtia. Mikä tahansa rehellinen duuni päihittää keskustelevan tekoälyn kouluttamisen!

Tuli kiire lähteä enkä ehtinyt nauttia tätä drinkkiä loppuun, niin otin sen sitten mukaan. Juoma ei oikein maistu nyt, kun tämä paatti sen verran keikkuu, että jos en olisi pysyvästi kalmankalpea, niin olisin kalmanvihreä.

Nyt sitä sitten pitää virittäytyä japanilaiselle aaltopituudelle. Ymmärrykseni mukaan haamut ovat Japanissa erityisen suosittuja ja maa suorastaan vilisee henkiolentoja. Kuka tietää, ehkä löydän nousevan auringon maasta vihdoin elottomuudelleni tarkoituksen?


Kommentit

Lähetä kommentti

En ole nyt paikalla kartanossani, joten ystävällisesti jätä haamuviestisi tähän. Terveisin Haamukirjailija

Luetuimmat haamukirjoitukset

Jeju jejune

Haamukirjailija / -
Kuva
Terve vaan sinullekin, joka löysit minut täältä Jejun saarelta. Kai tämä on sama korealaisille kuin Hailuoto oululaisille, paikka jonne paeta todellisuutta tuhansien tuttujen kanssa. Lämpötila ei päätä huimaa, peräti kahdeksan plusastetta, siinäkin mielessä on kuin olisin heinäkuisella hiekkarannalla Pohjanlahden perukoilla aurinkoa ahnehtimassa. Ai miksi olen täällä? No siksi, että minut heitettiin pihalle kesken kalmaripelien. En suostunut tulemaan eliminoiduksi, muka, kuulemma huijasin, muka. No onko se minun syytäni, etten pudonnut lasisillalta alas muiden mukana, kun osaan luonnostani leijua, onko? Sanoin, että pelisuunnitelmassa oli haamun mentävä porsaanreikä, ja että rahat tiskiin, olin luodinkestävänä selvästikin rahapelipelleilyn kiistaton voittaja - minua kun ei saada millään hengettömäksi!  Noh, soittivat siinä sitten aikansa suutaan, viikkasivat minut siististi nippuun ja viskasivat auton takakonttiin, ja joitakin tunteja myöhemmin löysin itseni täältä Jejun s...
Lue tämä haamukirjoitus

Rakkautta ja linnareissuja

Haamukirjailija / -
Kuva
En juhli ystävänpäivää tänä vuonna. Ei vastaanottoa, olen matkoilla. Oikeastaan olen soulilaisessa putkassa, johon minut heitettiin puistossa tapahtuneen leipävälikohtauksen jälkeen , mutta onpahan kerrankin katto pään päällä yön ajan. Ystävänpäivän viettäminen putkassa saa minut muistelemaan omaa rakkauselottomuuttani, joka on niin sisällyksetöntä, että jos kirjoittaisin siitä muistelmat, siitä tulisi… hyvä jos yhden sivun mittainen. Kerran luulin löytäneeni sen oikean. Olin kävelyllä pariisilaisella syrjäkujalla oopperaillan jälkeen, nauttimassa keväästä ja ranskalaisten mieltäylentävästä uppiniskaisuudesta, kun huomasin jonkun vilkuttavan itselleni kerrostalon parvekkeelta. Heleä kaapu, pitsikoristeinen, hennon sinisiä kukkia kirjailtuna helmaan. No, en tietenkään ollut huomaavinani, vaan maleskelin muina haamuina ohitse. Minuutin kuluttua liihottelin taas samaa kujaa toiseen suuntaan, edelleenkään en suonut katsettakaan parvekkeelle, mutta syrjäsilmällä huomasin, että sieltä jällee...
Lue tämä haamukirjoitus

Leipää ja arpalippuja

Haamukirjailija / -
Kuva
Sain hyvän idean yövyttyäni täällä hyisessä puistossa keskellä Soulia. Nyt kun kirjoittaminen ei luista, eikä haamukirjoittaminen luista, ja laskut jäävät maksamatta, ja olen rahattomana jumissa toisella puolella maapalloa... niin mitä jos ryhtyisinkin sisällöntuottajaksi internetiin ja alkaisin kirjoittaa jatkosarjaa omista matkoistani maailmalla? Siitä tulisi varmasti käsittämätön jymymenestys. Mainosrahat virtaisivat valtoimenaan luokseni kuin keväiset purot kuraiseen ojaan. Elottomuuteni on tunnetusti niin mielenkiintoista, täynnä seikkailuja ja syvällisiä keskusteluja mielenkiintoisten persoonallisuuksien kanssa... Pukumies: Anteeksi. Haamukirjailija: Häh? Pukumies: Tervehdys. Näytätte elävän vaikeaa elämää vailla tulevaisuutta. Haamukirjailija: Näytänkö? Pukumies: Minulla on teille pieni lahja. Haamukirjailija: Minulleko? Pukumies: Leipä tai arpalippu. Saatte valita vain yhden. Haamukirjailija: Kuulepas nyt, juippi, etkö tunnista minua? Mäiskit minua naamaan metrossa tässä yksi p...
Lue tämä haamukirjoitus

Blogi- ja taloudellisia haasteita

Haamukirjailija / -
Kuva
Päästyäni viimein putkasta löysin itseni pakettiauton peräkontista matkalla kohti salaperäistä saarta ja mystisiä rahapelejä. Aika kylmää kyytiä, etten sanoisi, olisi voinut edes pusakan antaa pehmukkeeksi, mutta ei. Kuulemma vaaleanpunaiseen remonttihaalariin pukeutunut ja naamansa mustalla pastasiivilällä peittänyt kuski joutui odottelemaan minua poliisiaseman parkkipaikalla niin pitkään, että sakot siitä hänelle napsahti, ja sakkojen myötä paha mieli. On kuulemma alipalkattuna jokapaikanhöylänä niissä riivatun rahapeleissä, ja parkkisakot, lomarahat ja työterveyshuolto on kustannettava omasta pussista, mikäli mielii jatkaa pastasiivilän takana piilottelua.  Sanoin siihen, että kuules nyt, sinun taloudelliset haasteesi eivät ole minun ongelmani. Minkäs minä sille voin, että putkasta vapautumisessa kesti niin pitkään? Onko se minun ongelmani, että paperiton, yhteistyöstä kieltäytyvä, lakanan alla piilotteleva ja vierasta kieltä solkkaava vanki aiheuttaa poliisille rutosti paperiho...
Lue tämä haamukirjoitus

Otin laskelmoidun riskin

Haamukirjailija / -
Kuva
Haluan toivottaa kaikki pelaajat tervetulleiksi. Pelaajat osallistuvat kuuteen eri peliin kuuden päivän aikana. Kaikkien kuuden pelin voittajat saavat ison rahapalkinnon. Saapuessanne tänne paikan sijainti pidettiin teiltä salassa… Jaahas, täällä sitä nyt sitten ollaan, rahapelejä pelaamassa. Ämyristä pauhaa tervetulopälinät. Edelleen kaikki on koreaa, mikä on minulle täyttä hepreaa. Pinkkipukuiset avustajat pastasiivilät naamallaan seisoivat salin joka laidalla toljottamassa. Yrittivät pakottaa minua pukeutumaan vihreään verkkapukuun, mutta sanoin, että ei kiitos, en ole pukeutunut verkka-asuun sitten vuoden 1982 Finlandia-hiihtojen, joihin osallistuin kotisohvalta, ja että päälläni oleva kaapu on riittävä asu meikäläiselle. Olen pelaaja numero 313 näemmä. Täällä on paljon pelaajia, laskelmieni mukaan yli 400, ja kaikki pällistelevät minua enemmän ja vähemmän epäluuloisesti. Eivätkö ole ennen nähneet suurta taiteilijaa? Kummaa porukkaa. Luulisi, että kirjallisuus olisi arvostetumpaa ...
Lue tämä haamukirjoitus

Gangnam Style

Haamukirjailija / -
Kuva
Länttäsin tähän kuvan itsestäni juomassa matchaa jossakin päin Gangnamin kaupunginosaa. Piti itsekin päästä matchaa maistamaan, kun kaikki muutkin sitä koko ajan hörppivät. En kyllä perinteisesti ole ollut mikään kummoinen teenjuoja. Ainoa järkevä tapa juoda teetä on liuottaa veteen runsaasti hunajaa ja kaataa maitoa päälle ja jättää teepussi kokonaan pois. Matcha on maultaan hyvin maanläheinen, voisi olettaa, että tältä maistuu suussa kun makaa mullan alla. Tippiä ei ravintoloissa tarvitse antaa, mikä on hyvä, sillä minulla ei ole varaa siihen muutenkaan. Tippaamista pidetään suorastaan röyhkeänä, hyvä etten saanut tarjottimesta päähän, kun tiedustelin sujuvalla rallienglannilla asiaa tarjoilijalta. Matchaa Gangnamin tyyliin. Olen kuluneen viikon aikana ottanut Soulin metron aika hyvin hallintaani. Huristelen mielelläni asemalta asemalle. Vaikka metro on jatkuvasti tupaten täynnä, täällä ei kukaan puhu yhtään mitään kenenkään kanssa julkisissa kulkuvälineissä, vaan kaikki näpertävät m...
Lue tämä haamukirjoitus

Haamukirjailijan halloween

Haamukirjailija / -
Kuva
Mikä ilta! Tihkusadetta ja tuulta, epätoivoa ja eristäytymistä! Pimeys on laskeutunut maan ylle, ja lokakuu on ajanut suomalaiset sisätiloihin käristämään kynttilöitään kaamosmasennustaan kiroten. Minä en valita pimeydestä, sillä tunnen tähän vuodenaikaan itseni elottomammaksi kuin koskaan! Hyvä päivä muutenkin. Ei ole nimittäin yhtään ulkopuolista kirjoitustoimeksiantoa tiedossa, niin voin huoletta jatkaa uusimman romaanini kirjoittamista.  Kirjan työnimenä on Alasti talon salissa . Kokeilen tällä kertaa tajunnanvirtatekniikkaa. Teoksessa kummitukseksi muuttunut isäntä valitsee itselleen sopivaa lakanaa isoäitinsä liinavaatekaapista muiden sukulaiskummitusten kiistellessä asiasta vieressä. Kerron valinnanvaikeuteen liittyvästä ajatuksenjuoksusta runsaan 900 sivun verran. Tästä tulee taatusti jymymenestys! Hmm, katsotaanpas… “Kaksitellen ja kolmitellen heitä leijaili verkalleen salin seinien läpi…” Ovikello soi! No voi Volter sentään, kukahan siellä oikein on tähän ai...
Lue tämä haamukirjoitus