Battle Royale: Haikusota

Eli tilanne on siis sellainen, että olen yakuzan vankina. Edessäni seisoo hyvin äkäisen oloinen rouva, johon viittaan jatkossa nimellä Pomo, sillä hän johtaa tätä rottalaumaa, joka nappasi minut kun olin viattomasti viettämässä aikaa puistossa, heittivät auton takakonttiin ja toimittivat tähän surkeaan murjuun, ja täytyy sanoa, että aion jättää tästä kaikesta tulikivenkatkuisen valituskirjeen paikalliseen suurlähetystöön enkä suosittele kavereille ja tuttaville – mahdollisesti suosittelen joillekin sukulaisille…

Pomo: Mitä jupiset, gaijin? Tiedä, että olet suurissa ongelmissa, etkä pääse pälkähästä heittäytymällä sekopäiseksi. 

Haamukirjailija: Yleensä hulluksi tekeytyminen auttaa näissä tilanteissa.

Pomo: Olet loukannut sukumme kunniaa! Täällä Japanissa ei sellaista katsella suopeasti. On siis kaksintaistelun aika! 

Haamukirjailija: Ei, ei kaksintaistelua, ei kiitos, ei taas. Enkö voisi sovittaa tekemääni rikosta ihan vain rahalla? Jota minulla tosin ei ole juuri tällä hetkellä, mutta voin toki kirjoittaa shekin – yhtä katteettoman kuin lupauksenikin…

Pomo: Ainoa asia, mitä pääset täällä kirjoittamaan, on haikuja. Perinteen mukaisesti kiistatilanteet ratkaistaan kilpaa haikuja kirjoittamalla. 

Haamukirjailija: Haikuja kirjoittamalla?

Pomo: Haikun rakenne on seuraavanlainen. Kolme säettä, tavuja viisi-seitsemän-viisi…

Haamukirjailija: Pitääkö tässä nyt sitten opetella laskemaankin, matematiikka ei ole vahvuuksiani…

Pomo: ... ja vaikka tässä kisassa aihe on vapaa, normaalisti haikuissa on  tavoitteena esittää kaksi poikkeavaa ajatusta tai mielikuvaa, yleensä luontoon liittyvää…

Haamukirjailija: … poikkeava olen jo luonnostani…

Pomo: Pulinat pois! Aloitetaan! Koska olet vieraanamme etkä ymmärrä haikuista mitään, minä aloitan.

Haamukirjailija: Ai. No kiitos vaan. Luulen.  

Pomo:

Kummitus parka
kaukana kotimaastaan

tuulten viemänä

Haamukirjailija: Heti mentiin henkilökohtaisuuksiin! Pitää vastata napakasti. Tavuja pitää laskea, mutta miten se menikään? Jos osaisin luonnostani pyöritellä numeroita, olisin opiskellut jotakin hyödyllisempää kuin humanistisia tieteitä. No, vedän hatusta jotakin…

Ehkä johdat joukkoa
mutta tätä loukkoa

ei siivoa kukaan

Pomo: Ei, ei, ei, kammottava yritys! Ensimmäisen erän pisteet menevät siis minulle. Se, joka seuraavaksi tekee tavumäärässä virheen, häviää koko ottelun. Se on kerrasta poikki.

Haamukirjailija: Hittolainen! Toivoin, ettei kukaan olisi huomannut mitään. Tästä ei ilmeisesti selviä pelkällä charmilla.

Pomo: 

Haaveissaan haamu
Kuin nouseva aurinko
Vaan säteile ei 

Haamukirjailija: 

No jo on otsaa!

Kyllä alkaa tympäistä

koko meininki!

Pomo: Alat päästä asian ytimeen kiinni!

Haamukirjailija: Alanko? ...no hyvä on sitten...

Pomo: 

Tuuli tuo luokse
Kirsikankukkasia
Leijailevia

Haamukirjailija: Häh? Nyt sitten puhutaan kukkasista, eikä solvatakaan minua. Pidän tätä epäilyttävänä, mutta jos kukkasia haluavat, kukkasia saavat.

Kukkii peruna
ei kukaan siitä silti
runoja väsää

Pomo:

Sanon nyt suoraan
Niin kuin vilja pellolla
Taivu turmioon

Haamukirjailija: 

Maailma parka

Tuollaisia tyyppejä
Joutuu sietämään

Pomo:

Muista, kummitus!
Vanhempaa henkilöä 

kunnioitetaan!

Haamukirjailija: 

Odotan sitten 

kuulevani sinulta 
anteeksipyynnön

Pomo:   

Kuvitteletko

Muka ansaitsevasi?

Perustele se!

Haamukirjailija:

Alkuperäinen.
Antiikista asti ja

aina valmiina!  

Pomo: 

Kuuntelepas nyt, 
senkin pieni pask...

 
Haamukirjailija: Jollen vallan erehdy, arvon leidi teki laskuvirheen!

Pomo: Mutta enhän minä edes...

Haamukirjailija: Hahaa! Minä voitin!

Pomo: Hävisin siis haamulle. Kunniani on mennyttä. Seppuku on ainoa vaihtoehtoni.

Haamukirjailija: Kuules nyt, nautin itsekin sudokujen täyttämisestä, mutta itse en välttämättä juuri nyt välittäisi alkaa niitä väsäämään…

Pomo: Ei sudoku vaan seppuku! Niin sanoo bushidō!

Haamukirjailija: Ei nyt sentään tarvitse kiroilemaan ryhtyä.
 
Pomo: Vartijat! Heittäkää tuo vastenmielinen otus heti paikalla pihalle!

Haamukirjailija: Löydän kyllä itsekin tieni ulos täältä. Oli kivaa runoilla yhdessä, toivottavasti ei tehdä sitä enää koskaan. Mrrrhhh... Olen tästä koko jupakasta tätä mieltä; 

 

Ilkeä tyyppi! 
Mestari sanojenko? 
Sydäntä vailla!

 

...

Seuraava haamukirjoitus: Japanilainen ovikoodi 

Edellinen haamukirjoitus Välisoitto: puun ja kuoren välissä