Japanilainen ovikoodi

No justiinsa! On siinäkin porukkaa. Tämä haamu ottaa ja lähtee menemään ihan suosiolla. Onpa tämä iso talo, jupinaa, mutinaa, selvästikin rikos kannattaa jos on kerran varaa tällaiseen lukaaliin. Mistäköhän näistä lukuisista ovista sitä sitten pääsisi ulos, jupinaa, mutinaa, tämä se taisi olla, aavistuksen verran raollaan oleva liukuovi.

Tietenkin nyt olisi hyvä hetki pysähtyä pohdiskelemaan sitä, kuinka matkallani jatkuvasti tapahtuu näitä kulttuurien yhteentörmäyksiä, että voisiko ongelmana sittenkin olla minä eikä aina ne muut? Pitäisikö sitä itse yrittää käyttäytyä siten, että kelpaisi? Yrittää olla niin kuin paikalliset. 

Hyvä on sitten. 


Aloitan sulautumisen paikalliseen väestöön aukaisemalla tämän liukuoven japanilaisittain. Eli en voi länsimaalaisittain vain tempaista ovea auki, vaan pitää hienostella kaikenmaailman itämaisten teeseremonioitten tapaisesti ja aukaista ovi perinteitä kunnioittaen. Muistelen joskus lukeneeni ohjeet siitä, miten tällainen liukuovi tulee aukaista kolmella otteella. Katsotaanpa miten käy. 

Eli ensin laskeudutaan polville näin. Oijoijoi, ei hyvänen aika sentään kuinka nivelissä natisee, oikein rutina käy! Mutta alas pääsin kuitenkin. Seuraavaksi avataan liukuovi. Oikea käsi asetetaan liukuoven kädensijan alapuolelle. Vai oliko se sittenkin vasen käsi? No joka tapauksessa liu’utetaan varovaisesti ovea auki muutama sentti... nnnnghh, jumittaa pahasti! Kiskaisen kahdella kädellä, otan vielä jaloilla tukea viereisestä seinästä... Johan aukeni vähäsen, mutta mikähän tuo kolahdus oli? 

Seuraavaksi käsi siirretään oven karmia alaspäin, jolloin käsivarsi jää 45 asteen kulmaan. Vai oliko se 145 asteen kulmaan? No joka tapauksessa ovea avataan ensin yhdellä kädellä, sitten toisella, ja samaan aikaan vapaana oleva käsi asetellaan elegantisti omalle reidelle vuoroa odottamaan. Tässähän menee ihan solmuun, nnnnnghh, saisivat öljytä näitä penteleen liukuovia! Joudun työntämään sittenkin kahdella kädellä. Hupsista, tuli iso reikä keskelle ovea. On siinäkin, tehdä nyt paperista ovia, joita ei saa auki kuin rikkomalla! Liukuovessa on haamun mentävä aukko.

Nyt pitäisi hienostuneesti vetää itsensä seuraavaan huoneeseen polviasennossa, mutta jalat ovat niin krampissa ettei onnistu. Taidan vaan ryömiä mahallani eteenpäin. Nyt jäi kaavun helma kiinni liukuoveen. Kiskaisen sen irti, oho, ovi lähti raiteiltaan ja alkaa kaatua päälleni! Heitän kuperkeikan seuraavaan huoneeseen, noin! Selvisin, mutta liukuovi rämähti perässäni lattialle ja meni säpäleiksi. Tästä ei tainnut olla mainintaa lukemassani ohjekirjassa. Mutta onnistuin kuin onnistuinkin aukaisemaan liukuoven kuin syntyperäinen japanilainen. 

Jaahas, onnistuin heivaamaan itseni yakuzan jäsenten taukohuoneeseen. Siinä istuskelevat juomassa teetä. Häivyn jahka tunto palaa jäseniini. Sitä odotellessa pohdin uusia kirja-aiheita, kuten ohjekirjaa siitä kuinka aukaista liukuovi siten, ettei mene ikä ja terveys! Sätkin hetken aikaa tässä lattialla, jotta alkaa veri kiertämään…

Mitä se siinä oikein toljotatte? Ettekö ole ennen nähneet taiteilijaa työssään?


...

Seuraava haamukirjoitus: Rakkaudesta ammattiin 

Edellinen haamukirjoitus Battle Royale: Haikusota 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Luetuimmat haamukirjoitukset

KonMarinaa

Kuva
Tuottaako tämä minulle iloa, kysyin itseltäni miettiessäni elottomuuden merkitystä. Makasin Kurumen yliopistollisen sairaalan vuodeosastolla toipumassa erittäin epätodennäköisestä onnettomuudesta, josta sensaatiohakuiset japanilaislehdet uutisoivat seuraavanlaisesti: SUMO SCENE: Etuileva wannabe-matkakirjailija jäi sumomestarin liiskaamaksi – katso kuvat! Olin siis toipilaana, käärittynä kääreisiin päästä varpaisiin kuin muumio. Tylsistyneenä odottelin sitä, milloin pääsisin jatkamaan matkaani kohti Tokion onnenmaata ja rahakkaita pelikäsikirjoittajien työsopimuksia. Pelkoni oli, että odotellessa vierähtäisi tovi jos toinenkin, joten pyrin käyttämään ajan hyödyllisesti.   Ojensin vapisevan käteni kohti sairaalavuoteeni vieressä olevaa pöytää, johon joku oli huomaavaisesti jättänyt kirjan nimeltä “ Kurashi - iloa säkenöivä elämä ”, kirjoittanut järjestelyn asiantuntijaksi itseään tituleeraava Marie Kondō. Aikaa kuluttaakseni luin kirjaa ja ennen pitkää tunsin, kuinka opit siivoamise...
Lue tämä haamukirjoitus

Ghostwriter of Tsushima

Kuva
Olen rantautunut Tsushiman saaristoon kammottavan laivamatkan jälkeen. Tarkoituksenani on siis mennä Tokioon ja ryhtyä siellä tietokonepelien käsikirjoittajaksi, jotta voin tienata rahaa, jotta saan kotikartanoni sähkölaskut maksettua ja jotta voin palata takaisin Suomeen jatkamaan kirjallista uraani. Matkustaminen ympäri maailmaa, laukussa ei muuta kuin tyhjää vaan alkaa pikkaisen tympiä, sillä eihän tämmöinen uuden näkeminen ja uuden kokeminen yhtään edesauta kirjojeni kirjoittamista! Kumma paikka tämä Japani muutenkin. Tuolla satamassa joku sekopää lykkäsi samuraimiekan kouraani ja sanoi, että puolustaudu tällä hyökkääviä mongoliarmeijoita vastaan. Tainut jäädä tyypiltä tämänaamuiset pillerit ottamatta. Ihan kuin Tsushiman saarella käyskentelisi siellä täällä tylsistyneitä ja hyökkäämishaluisia mongolilaumoja. Jaa jaa, mitäköhän sitä sitten tekisi, jos nämä mongolit tulisivat vastaan? Toimiako samuraiden kunniakoodistoa noudattaen ja urhoollisesti taistellen, vai hyökätäkö häpeälli...
Lue tämä haamukirjoitus

Manga = mania?

Kuva
Olen matkalla Tokioon tietokonepelien käsikirjoittajaksi, mutta olen tällä hetkellä väärässä päässä Japania. Minulla, taiteilijan koulutuksen saaneella työttömällä kulttuurivaikuttajalla, ei ole varaa matkustamiseen, majoitukseen tai maaruni murinan vaientamiseen. Taskuni kumisevat tottumuksesta tyhjyyttään. Olen vaarassa joutua turvautumaan ventovieraiden vieraanvaraisuuteen, ja sillä kyseisellä viettelyksen vaunulla eteneminen ei tunnu järin stellaariselta. Pakko yrittää keksiä uusia keinoja tienata taskurahaa. Eilen tapaamani omituinen tyyppi päästi minut onneksi säälistä kotiinsa täksi yöksi. Siinä missä hän nukkuu päätään selväksi eteisen lattialla, minä kipusin ullakolle. Täällä on suhteellisen kotoisaa. Täällä on myös iso läjä jonkinlaisia sarjakuvalehtiä. Tyyppi vaikuttaisi keräilevän näitä. En ole sarjakuvia liiemmin lukenut, mutta kunnon kirjailija tietää, että aina kannattaa lukea kaikkea mahdollista. Ehkä oppii samalla jotain uutta. Otan tästä hyllystä summamutikassa yhden ...
Lue tämä haamukirjoitus

Yakuza Noir

Kuva
Tämä kaupunki ei koskaan nuku. Se sykkii kunnianhimon, ahneuden ja säädyttömyyden ikuisessa rytmissä. Tässä kaupungissa viattomuuden aika on kortilla, jokainen kuja pitää sisällään houkutuksia – katuruoka- ja karaokekojuja – ja ymmärsin, että selvitäkseni täällä järjissäni minun olisi oltava varuillani.   Oli siis valoisa ja myrskytön päivä Japanissa istuessani puiston penkillä tutkimassa karttaani, aikomuksenani päästä tätä syntistä kaupunkia vielä syntisempään pääkaupunkiin mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman halvasti. Olin tavannut kohtalokkaan naisen , aidon femme fatalen , joka vihjaili suorasanaisesti minulle, että tavassani toimia olisi runsaasti parantamisen varaa. Jos jotakin tiesin kohtalokkaista naisista niin sen, että he olivat kohtalokkaita. Epäluotettavia, epäuskottavia, epämiellyttäviä, ja tämä epäilyttävän kohtalokas nainen oli kaikessa epävakaudessaan todellinen femme folle . Koko elottomuuteni ajan olen etsinyt jotakin. En ole ihan varma mitä, mutta minulla ...
Lue tämä haamukirjoitus

Korealaista kauneudenhoitoa

Kuva
Viime keväänä Soulin kantakaupungissa seikkaillessani joku ohikulkija lykkäsi kouraani kupongin, joka oikeutti ilmaiseen käyntiin paikallisella kauneusklinikalla. No, säästeliäänä haamuna pyrin hyödyntämään jokaisen saamani alennuskupongin ja näkemäni tarjouksen, joten lähdin saman tien kävelemään kohti klinikkaa. Olin lukenut artikkeleita korealaisista kauneusleikkauksista. Ne ovat yleisesti hyväksyttyjä, suorastaan pakollisia; ei ole mitenkään tavatonta, että sukulaiset antavat korkeakouluista valmistuville tulevaisuuden toivoille lahjaksi rahaa kauneusleikkauksia varten. Oma tulevaisuuteni on jo takanapäin, mutta kyllähän sitä itsekin ottaisi lahjaksi mieluummin pienemmän nenän kuin muumimukin. Johan tätä elottomuutta on sen verran nähty, että on aika alkaa panostaa ulkomuotoon. Ehkä jos olisin komeampi, saisin kirjoitettua kirjani loppuun. Ei sitä tiedä ellei kokeile. Saavuttuani klinikalle ilmoitin vastaanottotiskillä tulleeni hyödyntämään saamani kupongin. Kyselin, että mikäs koi...
Lue tämä haamukirjoitus

Karttaa karttaa

Kuva
Jos olisi aikaa, voisin vihdoin alkaa lyhentää lukulistaani, joka vain kasvaa ja kasvaa koko ajan, mutta kun ei. Ainoa asia, jota ehdin näinä päivinä lukea, on Japanin kartta. Normaalisti kartan karttoja kuin ruttoa, mutta pakkohan tässä on opetella sellaista lukemaan, jotta tietäisi, mihin suuntaan seuraavaksi lähteä. Jaa-a, missä on pohjoinen, missä etelä? Mihin suuntaan Nipponissa orientoidutaan?   ... Edellinen haamukirjoitus: Geishan haamumuistelmat Seuraava haamukirjoitus: Yakuza Noir
Lue tämä haamukirjoitus

Geishan haamumuistelmat

Kuva
Hyviä uutisia! Sain vaihteeksi oman alan töitä. Ollessani sairaalassa potilaana tutustuin erääseen hoitajaan, joka ystävällisesti järjesti minulle tapaamisen mahdollisen uuden asiakkaan kanssa. Kuulemma tutun tutun tuttu, jolla on mielenkiintoinen ammatti. Kyseinen neiti haluaa kirjoittaa muistelmansa ammattikirjoittajan kanssa, ja luonnollisesti olen käytettävissä. Olemme sopineet tapaamisen paikalliseen puistoon, ja täällähän onkin oikein mukavaa, lämmintä ja paljon kukkasiakin. Taustalla auringonpaisteessa hehkuva vuori on kuin liekeissä. Kirsikkapuut ovat jo ohittaneet parhaan loistonsa, mutta silti ihmiset ottavat niistä innoissaan kuvia. Kumman kiihkomielistä kuvaamista. Kirjoitan itselleni muistiinpanon; ota selvää, miksi kaikki sekoavat roihuvuoren kirsikkapuista… Geisha: Konnichiwa! Haamukirjailija: Häh? Geisha: Hyvää päivää! Meillä oli sovittu tapaaminen? Haamukirjailija: No niin tietenkin, istumaan, istumaan, hätkähdin vain kuvioitua kimonoanne ja valkaistua naamaanne. Onko...
Lue tämä haamukirjoitus

Ihan sumona

Kuva
Kun ajattelee sumopainia, ensimmäisenä mieleen nouseva ajatus on massiivinen, pelkkään lannevaatteeseen sonnustautunut mies, joka painii toisen, samalla tavalla olemattomasti asustautuneen miehen kanssa. Osalle meistä tämä ajatus on hämmentävä, osalle sävähdyttävä, japanilaisille se on arkipäivää. Sumopaini on nimittäin Japanin kansallisurheilulaji, ja jo muinaiset japanilaiset… No niin, näin alkaa uusin artikkelini “Sumo summa summarum”, eli sumopainia pähkinänkuoressa. Kun kerran oleskelen jonkin aikaa täällä Japanissa, ajattelin että miksipä en yrittäisi hieman kirjoitella muistivihkooni artikkeleita paikallisista erikoisuuksista, katsoa, jos saisin myytyä tekstejäni jonnekin. Köyhän kirjailijan on tartuttava ansaintamahdollisuuksiin ennakkoluulottomasti. Toimin päivän verran linnunpelättinä erään riisinviljelijän pellolla, ja vaivan palkaksi sain vapaalipun paikalliseen sumopainitapahtumaan. En ole elottomuuteni aikana osoittanut kertaakaan kiinnostusta minkään valtakunnan kansalli...
Lue tämä haamukirjoitus

Jeju jejune

Kuva
Terve vaan sinullekin, joka löysit minut täältä Jejun saarelta. Kai tämä on sama korealaisille kuin Hailuoto oululaisille, paikka jonne paeta todellisuutta tuhansien tuttujen kanssa. Lämpötila ei päätä huimaa, peräti kahdeksan plusastetta, siinäkin mielessä on kuin olisin heinäkuisella hiekkarannalla Pohjanlahden perukoilla aurinkoa ahnehtimassa. Ai miksi olen täällä? No siksi, että minut heitettiin pihalle kesken kalmaripelien. En suostunut tulemaan eliminoiduksi, muka, kuulemma huijasin, muka. No onko se minun syytäni, etten pudonnut lasisillalta alas muiden mukana, kun osaan luonnostani leijua, onko? Sanoin, että pelisuunnitelmassa oli haamun mentävä porsaanreikä, ja että rahat tiskiin, olin luodinkestävänä selvästikin rahapelipelleilyn kiistaton voittaja - minua kun ei saada millään hengettömäksi!  Noh, soittivat siinä sitten aikansa suutaan, viikkasivat minut siististi nippuun ja viskasivat auton takakonttiin, ja joitakin tunteja myöhemmin löysin itseni täältä Jejun s...
Lue tämä haamukirjoitus

Gangnam Style

Kuva
Länttäsin tähän kuvan itsestäni juomassa matchaa jossakin päin Gangnamin kaupunginosaa. Piti itsekin päästä matchaa maistamaan, kun kaikki muutkin sitä koko ajan hörppivät. En kyllä perinteisesti ole ollut mikään kummoinen teenjuoja. Ainoa järkevä tapa juoda teetä on liuottaa veteen runsaasti hunajaa ja kaataa maitoa päälle ja jättää teepussi kokonaan pois. Matcha on maultaan hyvin maanläheinen, voisi olettaa, että tältä maistuu suussa kun makaa mullan alla. Tippiä ei ravintoloissa tarvitse antaa, mikä on hyvä, sillä minulla ei ole varaa siihen muutenkaan. Tippaamista pidetään suorastaan röyhkeänä, hyvä etten saanut tarjottimesta päähän, kun tiedustelin sujuvalla rallienglannilla asiaa tarjoilijalta. Matchaa Gangnamin tyyliin. Olen kuluneen viikon aikana ottanut Soulin metron aika hyvin hallintaani. Huristelen mielelläni asemalta asemalle. Vaikka metro on jatkuvasti tupaten täynnä, täällä ei kukaan puhu yhtään mitään kenenkään kanssa julkisissa kulkuvälineissä, vaan kaikki näpertävät m...
Lue tämä haamukirjoitus