KonMarinaa

Tuottaako tämä minulle iloa, kysyin itseltäni miettiessäni elottomuuden merkitystä. Makasin Kurumen yliopistollisen sairaalan vuodeosastolla toipumassa erittäin epätodennäköisestä onnettomuudesta, josta sensaatiohakuiset japanilaislehdet uutisoivat seuraavanlaisesti:

SUMO SCENE: Etuileva wannabe-matkakirjailija jäi sumomestarin liiskaamaksi – katso kuvat!

Olin siis toipilaana, käärittynä kääreisiin päästä varpaisiin kuin muumio. Tylsistyneenä odottelin sitä, milloin pääsisin jatkamaan matkaani kohti Tokion onnenmaata ja rahakkaita pelikäsikirjoittajien työsopimuksia. Pelkoni oli, että odotellessa vierähtäisi tovi jos toinenkin, joten pyrin käyttämään ajan hyödyllisesti.  

Ojensin vapisevan käteni kohti sairaalavuoteeni vieressä olevaa pöytää, johon joku oli huomaavaisesti jättänyt kirjan nimeltä “Kurashi - iloa säkenöivä elämä”, kirjoittanut järjestelyn asiantuntijaksi itseään tituleeraava Marie Kondō. Aikaa kuluttaakseni luin kirjaa ja ennen pitkää tunsin, kuinka opit siivoamisesta ja säkenöivästä ilosta virtasivat suoniini, palauttaen elottomuuden jäseniini ja sydämeeni.

Ja olin taas kotona, rakkaassa kartanossani, jonka työhuoneessa olen vuosien mittaan viettänyt lukuisia hetkiä haamukirjoituksia laatien. Katselin ympärilläni tutussa, hämähäkinseittien peittämässä arvotalossa, ja jostakin kuului kuiskauksena sanat

Tuottaako tämä sinulle iloa?

Sinäkö siellä, Marie Kondō? Kysyitkö minulta, tuottaako oma kotini minulle iloa? Kyllä ja ei. Tässä talossa olen kirjoittanut parhaat opukseni, mikä tuottaa minulle iloa, mutta koska olen taantuman myötä jäänyt työttömäksi, minulla ei ole enää varaa asua täällä, mikä puolestaan ei tuota minulle iloa.

Tuottavatko tämän talon esineet sinulle iloa?

Jos ihan rehellisiä ollaan, maailmalla matkustaessani en kaivannut mitään muuta niin paljon kuin omaa sänkyäni, työpöytääni, jääkaappiani, suihkuani...

Ei kun tuottavatko pienet, irtonaiset esineet sinulle iloa?  

Ai nämä romut sikin sokin ympäri asuntoa?

Niin.

Enpä ole ennen tullut asiaa ajatelleeksi.

Käy tavarasi läpi ja kysy jokaisen kohdalla itseltäsi, tuottaako se sinulle iloa. Jos vastaus on kyllä, säilytä se, jos vastaus on ei, heitä se roskiin.

Selvä. Katsotaanpa. Rikkinäinen kahvikuppi, ei tuota iloa, heitän roskiin. Suosikkilakanani, nuhjuinen mutta edelleen tyylikäs, tuottaa iloa, laitan talteen.

Hienoa, hyvin sujuu, jatka vain.

Lattiaharja, tuotatko iloa? Kyllä, sillä tykkään lakaista lattioita, se on terapeuttista toimintaa, toisaalta ei, sillä harja muistuttaa minua siitä, ettei minulla ole varaa terapeuttiin. Eli roskiin! Hammasharja, tuotatko iloa? Et, sillä en voi sietää hampaiden harjaamista ja vaikka kuinka harjaankin, reikiä tulee silti! Eli hammasharja roskiin!

Tuota noin, kaikkien säilytettävien esineiden ei siis tarvitse varsinaisesti tuottaa iloa, ne voivat myös olla hyödyllisiä…

Entäs nämä kaikki erääntyvät laskut? Eivät tuota iloa, eli roskiin! Kuva hapannaamaisesta sukulaistädistä? Ei tuota iloa, eli roskiin!

Kuulehan…

Rakas vanha faksini, joka ennen piipitit iloisesti uusien toimeksiantojen merkiksi, ja joka olet sittemmin lopullisesti vaiennut. Sappeni alkaa kiehua pelkästään näkemisestäsi! Heitän mokoman rakkineen ikkunasta ulos, se vasta tuottaakin minulle iloa!

Olemme tainneet päätyä sivuraiteille. Katsellaanpa tavaroita kategorioittain. Näyttää siltä, että sinulla on täällä runsaasti kirjoja. Jokaisessa huoneessa on täysiä kirjahyllyjä, kirjoja on myös kasoittain pöydillä, tuoleilla ja lattialla.

No niin on, olen kirjailija ja luen paljon.

Käy kirjasi läpi, ja säilytä niistä vain ne, joiden sisältämä tieto on sinulle tärkeää tässä hetkessä.

Häh?

Ideaalisessa tilanteessa sinulla tulisi olla vähemmän kuin 30 kirjaa.

Kuulepas, minulla on jo pelkästään yöpöydälläni enemmän kuin kolmekymmentä kirjaa. Jos hävitän kirjani neuvojesi mukaisesti, jäljelle jää pelkkä tyhjyyttään kumiseva kartano sekä tyhjyyttään kumiseva kirjailija.

Tavoitteenasi on selvittää, onko näistä kirjoista hyötyä elämässäsi, vai ovatko ne talossasi vain viemässä tilaa. Kysy jokaisen kohdalla, tuottaako tämä sinulle iloa?

Ei kirjojen ainoa tarkoitus ole tuottaa iloa, vaan herättää ajatuksia, säilyttää tietoa, auttaa pakenemaan todellisuutta. Jokainen niistä on tärkeä, enkä aio hävittää niistä ainoatakaan!

No mitä jos edes muutaman? Se selkäyttäisi ajatuksiasi ja...

En! Miten kehtaat edes ehdottaa moista? Hävittää kirjoja? Polttaisinko kirjoja takassa? Rakennanko takapihalle kirjarovion? Tuikkaanko saman tien koko kartanon liekkeihin, sillä tuli puhdistaa melkein yhtä tehokkaasti kuin Marie Kondō!

Siistissä talossa mieli lepää. Kun järjestys on kerran saatu aikaan, kaaosta ei synny enää koskaan.

Tämä saattaa tulla sinulle yllätyksenä, mutta minua ei haittaa kaaos. Ajatukseni laukkaavat sellaisissa sfääreissä, että kodin pieni epäjärjestys on täysin merkityksetöntä. Kaaoksessa elää torakoiden ja rottien rinnalla luovuus!

Elämä alkaa todella vasta, kun olet laittanut kotisi järjestykseen.

Elottomuus on tässä ja nyt, ihan sama miltä kotona näyttää. Henkilökohtaisesti suosittelen mieluummin säännöllistä asunnosta poistumista kuin tavaroiden kanssa keskustelua.

Löydät helpommin todellisen merkityksesi omistamalla vähemmän tavaraa, se on aivan PIIP PIIP PIIP

Kun joutuu asunnottomaksi maksamattomien laskujen takia, kun työt loppuvat eikä uutta löydy tilalle, sitä yhtäkkiä huomaa omistavansa juuri sen verran maallista mammonaa kuin kunnon minimalistin kuuluukin!

PIIP PIIP PIIP

Kuuletko, Marie Kondō? Meillä kaikilla ei ole samaa iloa säkenöivää elottomuutta kuin sinulla!

PIIP PIIP PIIP

Mikä tuo helkkarin piipitys oikein on? Sydänkäyrää mittaava kone piipittää kuin viimeistä päivää. Hetkonen! Näin vain unta. En olekaan kotona kartanossani, vaan edelleen japanilaisessa sairaalassa, ruhjottuna, ruikuttavana, rutiköyhänä.

... eikä se tuota minulle iloa.

...

Edellinen haamukirjoitus: Ihan sumona

Seuraava haamukirjoitus: Geishan haamumuistelmat