Jeju jejune

Terve vaan sinullekin, joka löysit minut täältä Jejun saarelta. Kai tämä on sama korealaisille kuin Hailuoto oululaisille, paikka jonne paeta todellisuutta tuhansien tuttujen kanssa. Lämpötila ei päätä huimaa, peräti kahdeksan plusastetta, siinäkin mielessä on kuin olisin heinäkuisella hiekkarannalla Pohjanlahden perukoilla aurinkoa ahnehtimassa.

Ai miksi olen täällä? No siksi, että minut heitettiin pihalle kesken kalmaripelien. En suostunut tulemaan eliminoiduksi, muka, kuulemma huijasin, muka. No onko se minun syytäni, etten pudonnut lasisillalta alas muiden mukana, kun osaan luonnostani leijua, onko? Sanoin, että pelisuunnitelmassa oli haamun mentävä porsaanreikä, ja että rahat tiskiin, olin luodinkestävänä selvästikin rahapelipelleilyn kiistaton voittaja - minua kun ei saada millään hengettömäksi! 

Noh, soittivat siinä sitten aikansa suutaan, viikkasivat minut siististi nippuun ja viskasivat auton takakonttiin, ja joitakin tunteja myöhemmin löysin itseni täältä Jejun saarelta valmiiksi maksetusta hotellihuoneesta. Hah, huomasin että ajoivat kehää, eli pelit sijaitsevat täällä saarella jossakin… Kenties sammuneen tulivuoren kraaterin pohjalla?

Edellisen kerran, kun lomailin tulivuoren juurella, Pompejissa, olin elottomuuteni vireessä kirjoittajana. Muistan, kuinka runous virtasi minusta kuin tulinen virta, ja pergamentit täyttyivät magman lailla hehkuvista runoista - ja sitten tulivuoren peijakas otti ja räjähti päälleni. Yksikään laatimistani kirjoituksista ei selvinnyt pyroklastisesta syöksystä. Itse selvisin, vaikka minulla menikin muutama vuosikymmen kaivautua esiin jähmettyneen laavan alta. Olin nuorempi silloin, ja vastoinkäymiset vain vahvistivat luonnettani. En ole enää nuori ja vetreä. Nyt jos päälleni putoaisi tonnikaupalla kuumaa kiveä, veikkaan, että selkäni saattaisi kipeytyä siitä useammaksi päiväksi, eikä lomailustani tulisi yhtään mitään.

Vähän mietityttää, että miksi joka ikinen idyllinen saari pitää muuttaa turistien lomarysäksi? Että otetaanpa tämä rauhallinen ja kaunis onnela ja muutetaan se Las Vegasiksi? Kukapa ei rakastaisi rihkamaa, muovisia palmupuita ja teepaitoja kaupittelevia helppoheikkejä? Tämäkin paikka on varsinainen kadotettu paratiisi... ilman loppusointuja.

No, maistelen täällä sojua ja nautiskelen kimchiä, johon olen Korean-matkani aikana kehittänyt suorastaan pakkomielteen! Ja luonnollisesti, taiteilija kun olen, olen alkanut jälleen kirjoittaa. Tällä hetkellä kirjoitan muistilehtiööni ajatuksia aiheesta “Pako oman elämäni Alcatrazista; kuinka selätin velkavankeuden ja taistelin tieni takaisin työttömien taiteilijoiden eläkekassaan”.

Olen edelleen rahaton ja veloissani, mutta pidän miniloman ja maistelen näitä makoisia juomia. Kuten täällä Koreassa sanotaan: Ne, gibunjeonhwan-eul jom haeya haeyo! Geonbae!

Ah, se teki gutaa. Ja sitten kokka kohti Japania. Ajattelin seuraavaksi ryhtyä videopelien käsikirjoittajaksi. Se on taatusti varma tie maineeseen ja mammonaan!