Otin laskelmoidun riskin

Haluan toivottaa kaikki pelaajat tervetulleiksi. Pelaajat osallistuvat kuuteen eri peliin kuuden päivän aikana. Kaikkien kuuden pelin voittajat saavat ison rahapalkinnon. Saapuessanne tänne paikan sijainti pidettiin teiltä salassa…

Jaahas, täällä sitä nyt sitten ollaan, rahapelejä pelaamassa. Ämyristä pauhaa tervetulopälinät. Edelleen kaikki on koreaa, mikä on minulle täyttä hepreaa.

Pinkkipukuiset avustajat pastasiivilät naamallaan seisoivat salin joka laidalla toljottamassa. Yrittivät pakottaa minua pukeutumaan vihreään verkkapukuun, mutta sanoin, että ei kiitos, en ole pukeutunut verkka-asuun sitten vuoden 1982 Finlandia-hiihtojen, joihin osallistuin kotisohvalta, ja että päälläni oleva kaapu on riittävä asu meikäläiselle.

Olen pelaaja numero 313 näemmä. Täällä on paljon pelaajia, laskelmieni mukaan yli 400, ja kaikki pällistelevät minua enemmän ja vähemmän epäluuloisesti. Eivätkö ole ennen nähneet suurta taiteilijaa? Kummaa porukkaa. Luulisi, että kirjallisuus olisi arvostetumpaa tämän sakin parissa. Koreaan kuitenkin tupsahti viimeisin Nobelin kirjallisuuspalkinto. Tosin, minähän sen olisin ansainnut...

Emme paljasta kasvojamme tai nimiämme pelaajille. Saatte nyt valita; palaatteko kurjaan elämäänne velkojien jahtaamana, vai tartutteko viimeiseen tilaisuuteen?

Minunhan siis pitäisi olla kirjoittamassa uusinta menestysromaaniani. Kirjailijan tulisi voida rauhassa keskittyä luovaan prosessiin ilman, että joutuu jatkuvasti murehtimaan raha-asioita. Apurahahakemuksen vääntämistä ei lasketa itsensä työllistämiseksi, ihan sama mitä työvoimatoimisto väittää. Aina välillä kirjailija joutuu alentumaan iljettäviin tekoihin saadakseen muutamia roposia raavittua kokoon, kuten uhkapelaamaan tai kouluttamaan keskustelevaa tekoälyä. 

Seuraavaksi pyydämme teitä allekirjoittamaan saamanne asiakirjan.  

Mitä tässä sanotaan? “Pelaajan suostumuslomake. Pelaaja ei saa lopettaa pelaamista. Jos pelaaja kieltäytyy pelaamasta, hänen eliminoidaan…” Eliminoidaan? Siinä pitäisi varmaan lukea että diskataan. No allekirjoitetaan toki, että päästään eteenpäin tässä hommassa.

Nämä pelit ovat minulle helppo nakki. Olenhan nuoruudessani ollut shakin suurmestari, joten rahapalkinto on käytännössä jo taskussani. Tosin, en voi olla ajattelematta, että jonkin sortin koira tässä on haudattuna, senkaltainen koira, joka on menehtynyt epäilyttävissä olosuhteissa rekkakuskien suosiman baarin takakujalla.

Ensimmäinen peli on alkamassa, siirtykää pelihalliin.

Ai nytkö jo? Eikö edes ruokaa tarjoilla ensin? Josko edes kahvia, eikö? No mennään sitten pelihalliin. Portaita ylös, portaita alas, portaita ylös, phuuh, nyt tarvitsen pienen lepotauon. Toivottavasti peli ei pidä sisällään juoksemista, olen jo aivan puhki. Joo joo, mennään, mennään, ei tarvitse tuuppia, eräillä on näemmä kova kiire päästä nolaamaan itsensä peleissä? Mitä tuolla edessä näkyy? Pariovet. Niistä läpi ja päästään suurelle hiekkakentälle.

Tervetuloa ensimmäiseen peliin. Pelaajat, odottakaa hetki kentällä. Toistan. Pelaajat, odottakaa hetki kentällä.

Ovet pamautettiin perässämme kiinni. Kaikki pelaajat vaikuttavat hämmentyneiltä ja jupisevat keskenään. Jupisen itsekseni sulautuakseni joukkoon. Jos jossakin olen hyvä, niin jupinassa ja joukkoon sulautumisessa.

Iso kenttä tietää tietenkin juoksemista. Mitähän me pelaamme? Jalkapalloa? Suostun ainoastaan jos saan olla vaihtopenkillä. Ei kirjailijoita ole tehty urheilua varten. Kysykää vaikka Waltarilta. Siinä oli mies, jonka käsitys urheilusuorituksesta oli viskoa kustantajaa hylätyllä runoteoksella.

Ensimmäinen peli on Liikennevalot. Voitte liikkua eteenpäin, kun nukke laulaa “Liikennevalot!”. Muuten teidän pitää olla liikkumatta paikoillanne. Jos liikutte väärään aikaan, teidät eliminoidaan. Toistan…

Nukke? Ai tuo tuolla kaukana kentän toisella laidalla? Jonka pää pyörii kuin pöllöllä? Onpa kauhistuttava näky! Muistuttaa ihan tätiäni Vilhelmiinaa. Levätköön rauhassa, kunnes minä saavun paikalla.

Ne, jotka ylittävät maaliviivan viidessä minuutissa, läpäisevät tämän kierroksen. Peli alkakoon.

Viidessä minuutissa? Helppo homma. Taidan vähän venytellä tähän alkuun. Ylös, ja alas, ja sivuille, sitten seuraava käsi, auts, niksautin jotain. Joo, ei ole meikäläisestä fyysisiin peleihin.

(Nukke laulaa Liikennevaloja taustalla, välillä lopettaen, sitten taas jatkaen.)

Missä on henkilökunta? Kuulkaa, minusta tuntuu, että tämä ei yhtään ole minun juttuni, että mitä jos istuisin lehtereillä tämän pelin ajan? Voitte ottaa peliä vastaavan rahasumman pois voittopotistani. Hei, haloo, täällä näin, täällä vilkuttelen! Laittakaa minut pelaamaan jotain älyllistä, kuten Kimbleä... Mikä tuo ääni oli?

(BANG BANG)

Auts! Tuo sattui, ja varmaan jää jälkikin otsaan. Mikä se oikein oli, ampiainen? Huidonpa sitä pois, hus hus!

(BANG BANG)

Taas osui keskelle naamaa! Mitä nuo pelaajat takanani oikein huutavat? Kävelenpä lähemmäs kysymään, että mitä asiaa.

(BANG BANG)

No mitä asiaa? Ai minun on pysyttävä paikallani, muuten minut ammutaan? Ammutaan? Ei mistään semmoisesta ollut puhetta, oli puhetta vain eliminoimisesta. Taidatte kuulkaa ottaa tämän pelin hippusen verran liian tosissanne. Ei täällä ketään olla ampumassa. Auts!

(BANG BANG)

Hitto soikoon, minuahan ammutaan! Lakanani on täynnä reikiä! Kiitos todella paljon tästä, joudun koko loppuillan parsimaan kaapuani kokoon. Onko tämä jollakin tasolla reilua peliä?

(BANG BANG)

Okei, hyvä on, pelataan sitten. Eli seison paikallani, kun nukke laulaa, ja juoksen, kun se ei laula?

(BANG BANG)

Ei kun sittenkin toisin päin!

(BANG BANG)

Auts! Jotenkin minusta tuntuu, että rahapelien pelaaminen saattoi sittenkin olla virhe.

(BANG BANG)

Otin laskelmoidun riskin, mutta hitto vie, olen aina ollut huono matematiikassa.