Haamukirjailijasta

Haamukirjailija /

Haamukirjailijalla on paljon potentiaalia... sekä runsaasti sähkölaskuja maksettavanaan!

Haamukirjailija ei mitään muuta haluaisi tehdä kuin kirjoittaa omia kirjojaan. Valitettavasti hänen kartanonsa ylläpitämiseen tarvitaan runsaasti riihikuivaa eivätkä rahat tunnetusti kasva puiden oksilla. Säilyttääkseen siedettävän elottomuudentyylinsä Haamukirjailija joutuu jatkuvasti haamukirjoittamaan asiakkailta vastaanottamiaan toimeksiantoja - romaaneja, kirjeitä, kerjuukirjeitä, poliittisia ohjelmanjulistuksia, mitä ikinä, kaikki käy, kunhan laskut saadaan maksetuksi.

Haamukirjailija näki ensimmäistä kertaa satoihin vuosiin päivänvalon Rubikonin rannalla -blogissa. Oman bloginsa Haamukirjailija sai lähes välittömästi näyttäytymisensä jälkeen, sillä kukaan muu rannalla asustelevista hahmoista ei jaksanut kuunnella hänen ainaista valitustaan. 





Haamuituimmat kirjoitukset

Gangnam Style

Haamukirjailija /
Kuva
Länttäsin tähän kuvan itsestäni juomassa matchaa jossakin päin Gangnamin kaupunginosaa. Piti itsekin päästä matchaa maistamaan, kun kaikki muutkin sitä koko ajan hörppivät. En kyllä perinteisesti ole ollut mikään kummoinen teenjuoja. Ainoa järkevä tapa juoda teetä on liuottaa veteen runsaasti hunajaa ja kaataa maitoa päälle ja jättää teepussi kokonaan pois. Matcha on maultaan hyvin maanläheinen, voisi olettaa, että tältä maistuu suussa kun makaa mullan alla. Tippiä ei ravintoloissa tarvitse antaa, mikä on hyvä, sillä minulla ei ole varaa siihen muutenkaan. Tippaamista pidetään suorastaan röyhkeänä, hyvä etten saanut tarjottimesta päähän, kun tiedustelin sujuvalla rallienglannilla asiaa tarjoilijalta. Matchaa Gangnamin tyyliin. Olen kuluneen viikon aikana ottanut Soulin metron aika hyvin hallintaani. Huristelen mielelläni asemalta asemalle. Vaikka metro on jatkuvasti tupaten täynnä, täällä ei kukaan puhu yhtään mitään kenenkään kanssa julkisissa kulkuvälineissä, vaan kaikki näpertävät m...
Lue tämä haamukirjoitus

Feeling cute, might delete later

Haamukirjailija /
Kuva
 Muistoja Soulista. Tässä sitä ollaan ennen metroasemalla oleskelua... ... tässä metroasemalla oleskelun jälkeen. Yhteiskuva minusta ja juipista pitämässä pelitaukoa . Juippi näyttää tietenkin hyvältä. Oma pääni näyttää tietenkin valtavalta.
Lue tämä haamukirjoitus

Rakkautta ja linnareissuja

Haamukirjailija /
Kuva
En juhli ystävänpäivää tänä vuonna. Ei vastaanottoa, olen matkoilla. Oikeastaan olen soulilaisessa putkassa, johon minut heitettiin puistossa tapahtuneen leipävälikohtauksen jälkeen , mutta onpahan kerrankin katto pään päällä yön ajan. Ystävänpäivän viettäminen putkassa saa minut muistelemaan omaa rakkauselottomuuttani, joka on niin sisällyksetöntä, että jos kirjoittaisin siitä muistelmat, siitä tulisi… hyvä jos yhden sivun mittainen. Kerran luulin löytäneeni sen oikean. Olin kävelyllä pariisilaisella syrjäkujalla oopperaillan jälkeen, nauttimassa keväästä ja ranskalaisten mieltäylentävästä uppiniskaisuudesta, kun huomasin jonkun vilkuttavan itselleni kerrostalon parvekkeelta. Heleä kaapu, pitsikoristeinen, hennon sinisiä kukkia kirjailtuna helmaan. No, en tietenkään ollut huomaavinani, vaan maleskelin muina haamuina ohitse. Minuutin kuluttua liihottelin taas samaa kujaa toiseen suuntaan, edelleenkään en suonut katsettakaan parvekkeelle, mutta syrjäsilmällä huomasin, että sieltä jällee...
Lue tämä haamukirjoitus

Haamukirjailija

Haamukirjailija /
Kuva
  On tullut elettyä sellainen elämä, josta on syntynyt kirjailija. Oli aika, jolloin lymyilin Pariisin Oopperan kellarissa lauluja laulaen ja ohikulkijoita säikytellen. Oli aika, jolloin komensin Lentävää Hollantilaista meren myrskyissä kiitäen. Oli aika, jolloin haastoin Hamletia päättämään, että ollako vai eikö olla, se ei henkilökohtaisesti ollut kummoinen pulma minulle, joka olen joskus ollut mutten enää ole. Tarinoita riittää, sillä kaikenlaista on tullut tehtyä. Ei auta kuin kirjoittaa kokemani kirjaksi! Elämäkertani, vaatimattomasti otsikoituna Vuosituhanteni , on mestariteos, joka vain odottaa kirjoittamistaan. Sulkakynä on teroitettu ja mustepullo aukaistu, ei muuta kuin työhön. Mietitäänpäs hetki. Mikä olisi loistelias alku suurromaanilleni? ”Oli synkkä ja myrskyinen yö.” Vai oliko yö sittenkin tumma ja tuulinen? Faksi piippaa! Katsotaanpas, minkälainen toimeksianto olisi tällä kertaa tarjolla. Romaanin kirjoittamisen ohella minun on tehtävä muita töitä saad...
Lue tämä haamukirjoitus

Haamukirjailijan joulu

Haamukirjailija /
Kuva
Lunta tulvillaan on raikas talvisää sähkölaskut vaan taas maksamatta jää! Mä kohta valjastan itsein pöydän äärehen Ja sitten joutuin tienaamaan mä käyn, en riemuiten Aika rientää, ja taas on joulukuu, mikä tarkoittaa jälleen uutta kasaa erääntyviä laskuja. Rahat ovat tiukilla, eli tässä kuussa pitää sitten elottomuudekseen tehtailla joulukortteja niiden ihmisten ja yritysten puolesta, jotka eivät vaivaudu itse kirjoittamaan joulukorttejaan, pah, humpuukia koko joulu! Mieluiten vain vetäytyisin omaan rauhaani kirjoittamaan magnum opustani Taru haamukirjoitusten herrasta: haamukirjailijan paluu , mukana kartta ja runsaasti omia piirroksiani, itse laatimani haamujen kieli kielioppineen ja haamujen sukuhistoria... ja tietenkin liitteenä eepokseni Silmärillion , spektaakkelimainen kertomus siitä, kuinka metsästin uusia lukulaseja eri optikkoliikkeistä. Olen joutunut muuttamaan kerrostaloon vuokralle, sillä sähköyhtiö katkaisi sähköt kartanostani maksamattomien laskujen takia. En tarvitse lä...
Lue tämä haamukirjoitus

Leipää ja arpalippuja

Haamukirjailija /
Kuva
Sain hyvän idean yövyttyäni täällä hyisessä puistossa keskellä Soulia. Nyt kun kirjoittaminen ei luista, eikä haamukirjoittaminen luista, ja laskut jäävät maksamatta, ja olen rahattomana jumissa toisella puolella maapalloa... niin mitä jos ryhtyisinkin sisällöntuottajaksi internetiin ja alkaisin kirjoittaa jatkosarjaa omista matkoistani maailmalla? Siitä tulisi varmasti käsittämätön jymymenestys. Mainosrahat virtaisivat valtoimenaan luokseni kuin keväiset purot kuraiseen ojaan. Elottomuuteni on tunnetusti niin mielenkiintoista, täynnä seikkailuja ja syvällisiä keskusteluja mielenkiintoisten persoonallisuuksien kanssa... Pukumies: Anteeksi. Haamukirjailija: Häh? Pukumies: Tervehdys. Näytätte elävän vaikeaa elämää vailla tulevaisuutta. Haamukirjailija: Näytänkö? Pukumies: Minulla on teille pieni lahja. Haamukirjailija: Minulleko? Pukumies: Leipä tai arpalippu. Saatte valita vain yhden. Haamukirjailija: Kuulepas nyt, juippi, etkö tunnista minua? Mäiskit minua naamaan metrossa tässä yksi p...
Lue tämä haamukirjoitus

Haamukirjailijan Squid Game

Haamukirjailija /
Kuva
Täällä sitä sitten ollaan, Soulissa, Etelä-Koreassa. Jouduin pakenemaan sähkölaitoksen velkojia ulkomaille asti. Otin siis pikavipin, ostin satunnaisen lentolipun ja päädyin tänne. Nyt istun paikallisella metroasemalla kirjoittamassa kirjaani, sillä minulla ei ole varaa mennä hotelliin yötä. Ei tässä mitään, täällä on oikeastaan ihan hyvä työskennellä, vaikkei tämä tietenkään vedä vertoja kotikartanolleni. Tarvitsen kuitenkin työrauhaa, ja täällä kukaan ei välitä minusta pätkääkään. Eli keskittymiskykyni on taattu… Pukumies: Anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa? Haamukirjailija: Häh? Pukumies: Haluaisin tarjota teille upean mahdollisuuden. Haamukirjailija: Kuulepas nyt, juippi. Etkö huomaa, että istun tässä ihan vain itsekseni jupisemassa? En ole kiinnostunut mistään mitä yrität minulle tuputtaa. Näetkö tämän mustekynän? Älä luulekaan, etten epäröi roiskuttaa mustetta vastaprässätylle paidallesi, jollet heti lakkaa häiritsemästä minua. Pois siitä, hus! Pukumies: Haluaisitteko pe...
Lue tämä haamukirjoitus

Haamukirjailijan halloween

Haamukirjailija /
Kuva
Mikä ilta! Tihkusadetta ja tuulta, epätoivoa ja eristäytymistä! Pimeys on laskeutunut maan ylle, ja lokakuu on ajanut suomalaiset sisätiloihin käristämään kynttilöitään kaamosmasennustaan kiroten. Minä en valita pimeydestä, sillä tunnen tähän vuodenaikaan itseni elottomammaksi kuin koskaan! Hyvä päivä muutenkin. Ei ole nimittäin yhtään ulkopuolista kirjoitustoimeksiantoa tiedossa, niin voin huoletta jatkaa uusimman romaanini kirjoittamista.  Kirjan työnimenä on Alasti talon salissa . Kokeilen tällä kertaa tajunnanvirtatekniikkaa. Teoksessa kummitukseksi muuttunut isäntä valitsee itselleen sopivaa lakanaa isoäitinsä liinavaatekaapista muiden sukulaiskummitusten kiistellessä asiasta vieressä. Kerron valinnanvaikeuteen liittyvästä ajatuksenjuoksusta runsaan 900 sivun verran. Tästä tulee taatusti jymymenestys! Hmm, katsotaanpas… “Kaksitellen ja kolmitellen heitä leijaili verkalleen salin seinien läpi…” Ovikello soi! No voi Volter sentään, kukahan siellä oikein on tähän ai...
Lue tämä haamukirjoitus

Haamukirjailijan ystäväkirja

Haamukirjailija /
Kuva
  Nimi: Haamukirjailija Ammatti: haamukirjailija Ikä: ikuisesti nuori työikäinen, ei varaa olla eläkeläinen Asun: kartanossa normaalisti, nyt vuokralla kerrostalossa koska sähköt ovat kartanosta poikki maksamattomien laskujen takia Ystävät: kellarin hiiret, faksinhuoltomies Viholliset: yläkerran naapuri, Barbara Cartland Suosikkikirja: se, jonka olen viimeksi kirjoittanut Lempiruokasi: jälkiruoat, makeiset Lempijuomasi: hunajamaito ekstrahunajalla Harrastukset: urkumusiikki, ooppera, valituskirjeiden tehtailu, ristipistotyöt Tavoitteesi tälle vuodelle: saada sähkölaskut maksettua Periaatteeni: Elottomuus on lyhyt, mutta onnettomuudet pidentävät sitä.
Lue tämä haamukirjoitus

Haamukirjailija kuntosalilla

Haamukirjailija /
Kuva
Vuokrahuoneistossa kerrostalossa asui kirjailija, ja tätä kyseistä kirjailijaa on alkanut ottaa koko asia päähän! Halajan takaisin synkeään kartanooni, mutta joudun kerryttämään lisää säästöjä saadakseni kartanon sähkölaskut maksettua. Vuokrahuoneistossani on lähes mahdotonta tehdä keskittyneesti kirjoitustöitä, kiitos naapureilta kantautuvien äänien, joten olen pakannut kirjoituskääröni ja sulkakynäni etsiäkseni rauhallista työhuonetta. Varastin kulkulätkän ärsyttävältä yläkerran naapuriltani hänen tehdessään intervalliharjoituksia kerrostalon portaikossa, ja olen matkalla kirjoittamaan hänen käyttämälleen kuntosalille. On keskiyö, joten oletan, että saan työskennellä rauhassa. Perillä, salin ovi lätkällä auki ja töihin. Kuntosali! Maan alla sijaitseva ikkunaton huone, jossa kärsivät sielut rääkkäävät itseään kauhistuttavilla kidutusvälineillä. Itse ilma on kyllästetty epätoivon löyhkällä. Näiden seinien sisällä kipu on ainaista eikä piinalle näy loppua. Tulee ihan mieleen rapuju...
Lue tämä haamukirjoitus