Sake on verta sakeampaa

Vihdoin kuivaa maata jalkojen alla! Tsushimasta tuli lentävä lähtö; loikkasin kalliolta mereen, kroolasin joitakin kymmeniä kilometrejä, jäin kiinni ohiajavan kalastusaluksen potkuriin, kiepuin kieppumistani, ja aluksen saavuttua satamaan ja pahimman huimauksen lakattua sain vihdoin kiskottua itseni potkurista irti ja päädyin tänne… jonnekin. Näyttää Japanilta, kuulostaa Japanilta, mutta onko tämä Japani?

Olen kuin uitettu koira, läpimärkä ja leväinen. Voin vain kuvitella näyttäväni myyttiseltä kansantarujen merihirviöltä. Lits, läts, lits, läts, kuuluu joka askeleella. Yritän vääntää pahimmat vedet kaavustani ja mennä jonnekin lämmittelemään. Tuolla näyttäisi olevan jonkin sortin kyläpahanen, ja tuossa näyttäisi olevan jonkin sortin ravintola. On jo myöhä, mutta ovi on auki, joten menen sisään ja suoraan baaritiskille kysymään, että missä oikein olen.

Haamukirjailija: Anteeksi, missä oikein olen?

Baarimikko: Ai missä oikein olette?

Haamukirjailija: Niin, missä oikein olen?

Baarimikko: Oletteko unohtanut, että missä olette?

Haamukirjailija: Niin, eikö itsellesi koskaan käy niin?

Baarimikko: No eipä muistu mieleen, että olisi koskaan käynyt.

Haamukirjailija: Kuulkaapas nyt, onko se minun syytäni, että jouduin pakenemaan merelle murhanhimoista mongoliarmeijaa? Veikkaan, että jos olisit itse riekkunut hengettömyytesi hädässä laivan potkurissa, saattaisit olla kaiken sen kieputuksen jälkeen sen verran pyörällä päästäsi, että ensimmäinen kysymys suustasi olisi, että missä helkkarissa oikein olet?

Baarimikko: Vaikuttaa siltä, että olette ottanut riittävästi tälle illalle.

Haamukirjailija: Ottanut mitä muka?

Asiakas: Sakea!

Haamukirjailija: Sakea?

Asiakas: Lisää sakea, ja tälle litimärälle lakanakasalle myös. Minä tarjoan!

Haamukirjailija: No en tietenkään ala kieltäytymään, jos kerran haluat tarjota. Pieni ryyppy saattaisi tehdä terää.

Asiakas: Tule tänne, mennään pöytään juomaan, hauskempaa se on kaverin kanssa kuin yksinään.

Haamukirjailija: Tuohon lattialleko minun pitäisi könytä istumaan? Mihin tuolit ovat unohtuneet? Auts, polveni! En kyllä ikimaailmassa pääse tästä omin voimin ylös…

Asiakas: Kyyppari! Tuokaa minulle ja reissussa rähjääntyneelle ystävälläni pullollinen sakea, ja ottakaa itsekin paukku. Minä tarjoan!

Haamukirjailija: … ja mihin tämä kaavun märkä lievekin olisi tarkoitus tunkea? Noin. Noh, aloitetaanpa tämä tapaaminen sillä, että selvitetään ensin minne olen päätynyt.

Asiakas: Ai että minne? Minne sitä itse kukin päätyy elämässään… ja voiko sitä koskaan edes varmasti tietää, missä on ja minne on seuraavaksi menossa. Liian vaikeita kysymyksiä! Älä kysele tuollaisia enää. Ota tuosta vähän juotavaa.

Haamukirjailija: En ota, ennen kuin kerrot missä olemme.

Baarimikko: Sinä, kalmankalpea ystäväiseni, olet saapunut Hiradon saarelle.

Haamukirjailija: Hmm, jokohan täältä pääsisi apostolinkyydillä siltoja hyödyntäen Tokioon? Merelle minua ei saa enää kilon palasinakaan. Jostakin olisi noudettava Japanin kartta, jotta voisin orientoida itseni oikein ja –
 
Asiakas: Otetaan sen kunniaksi maljat! Tässä, ota, ota sakea.

Haamukirjailija: Tämähän on lämmintä?

Baarimikko: Se on tarkoituskin olla.

Haamukirjailija: Mitä ne vielä keksivät, lämmintä olutta? No, maassa maan tavalla. Kampai! Maistetaan… maku on yllättävän mieto, jopa vetinen… ihan hyvää oikeastaan...

Asiakas: Annash kun kaadan sinulle vähän lisää.

Haamukirjailija: Kiitos, riittää, tämä on ihan sopiva annos minulle. Tarvitsen selvän pään, jos meinaan tehdä matkasuunnitelmia. Ja jotenkin tämä juoman lämpö vähän tökkii.

Asiakas: Tässä on minun ajatukseni sshinulle: mikään ei lämmitä sielua niin kuin lämmin sake. Siinä se, pähkinänkuoressa.

Haamukirjailija: Oikeastaan olen sitä mieltä, että –

Asiakas: Eli osta aina halvinta mahdollista sakea! Kun lämmittää surkeaa sakea, lämpö tekee litkusta helpommin juotavaa. Lämpö peittää epäilyttävät sivumaut! Ei ole mitään järkeä ostaa kallista ja laadukasta sakea humaltuakseen, kun voi ostaa halvinta mahdollista moskaa ja kuumentaa siitä helvettiin kaikki ongelmat!

Haamukirjailija: Selvä.

Asiakas: Hei, hei, hei! Hei? Sinähän olet kummitus!

Haamukirjailija: Minä en ole kummitus, minä olen kirjailija. Tosin, köyhyysrajalla oleva sellainen, mutta…

Asiakas: Oletko sinä tullut viemään minua rajan taakse?

Haamukirjailija: Tuota noin, oikeastaan olen itse menossa…

Asiakas: En ole valmis menemään! Olen liian nuori vielä!

Haamukirjailija: Karttaa olisin kernaasti noutamassa…

Asiakas: En ole valmis kohtaamaan noutajaani!

Haamukirjailija: Minähän siis olen vain matkalla…

Asiakas: En voi lähteä viimeiselle matkalle! Minulla olishi vielä niin paljon annettavaa maailmalle, jos vain saisin asiani järjestykseen… ja jostakin sadan tuhannen jenin lainan!

Haamukirjailija: Antaa olla, minä juon nyt sakea.

Baarimikko: Asiahan ei minulle millään tapaa kuulu, mutta meillä on täällä Japanissa kansansatu nimeltä “Kummituksen kanssa sakea juomassa”, jossa mies päätyy viettämään iltaa salaperäisen, hepeneisiin sonnustautuneen kummituksen kanssa, ja tällä kyseisellä haamulla on viehtymys sakea kohtaan…

Haamukirjailija: …

Baarimikko: … ja toisaalta on taru shōjōsta, myyttisestä merihengestä, jolla on paviaania muistuttava naama ja viehtymys sakea kohtaan…

Haamukirjailija: …

Baarimikko: … ja kertomus kappasta, kurkkuja ahmivasta ja viattomia ihmisiä pelottelevasta sammakkonaamaisesta vesihirviöstä, jolla on myös viehtymys sakea kohtaan –

Haamukirjailija: Kuulkaapas nyt, minä en ole mikään japanilaisen kansantarun sakea naukkaileva keijukainen, olen ihka eloton antropomorfinen ilmentymä, jolla on aidot tunteet, surut ja murheet sekä ongelmat ulosottoviraston kanssa.

Asiakas: Äitini kertoi noita tarinoita minulle kun olin pieni… Äiti, äiti, miksi minut hylkäsit!

Haamukirjailija: No voi shōgunin tähden.

Asiakas: Äitini ei kestänyt sitä, kun join hänen koko omaisuutensa!

Haamukirjailija: No voi sun seitsemän samuraita.

Asiakas: Ja heitti minut kylmästi pihalle kuin märän rätin! BYÄÄH!

Haamukirjailija: Herkeätkös itkemästä! Räkää pärskyy joka paikkaan, nenäliinaa tässä kaivattaisiin…

Asiakas: BYÄÄÄÄH! TYRKIS! NIISK!

Haamukirjailija: No niin, niistit sitten kaapuuni.

Baarimikko: Tässä olisi herralle tämän illan lasku.

Asiakas: Sain laskusta paperiviillon sormeen! Siitä tulee verta! Minä pyörryn!

Haamukirjailija: Pieni pintahaava, ei mitään sen kummempaa, tosin, vuotaa kuin seula…

Asiakas: Tarvitshsen laastarin! Anna laastari!

Haamukirjailija: Älä hosu siinä, näytänkö minä siltä, että kanniskelisin laastareita mukanani? Lakkaa lääppimistä! No niin, sotkit sitten asuni vereen. Keskellä valkean kaapuni rintamusta on iso punainen pyöreä läiskä.

Asiakas: (Niiskaus. Toljotus. Hörppäys.)

Haamukirjailija: Anna kun arvaan. Päädyn lipputankoon, koska näytän Japanin lipulta. Päästyäni tangosta alas poliisi pidättää minut, koska olen tekeytynyt Japanin lipuksi. Joudun vankilaan lipun häpäisystä, ja joka ainoa aamu ensimmäiseksi silmääni osuva näkymä on vankilan seinällä roikkuva Japanin lippu.

Asiakas: Khuulostaa kurjalta kohtalolta. Pitäishikö meidän sen kunniaksi ottaa vielä vähän lisää sakea? Minä tarjoan.

Haamukirjailija: Mikä ettei. Mahdollisimman lämmintä sellaista.

...

Seuraava haamukirjoitus: Manga = mania?

Edellinen haamukirjoitus: Ghostwriter of Tsushima