Gangnam Style

Länttäsin tähän kuvan itsestäni juomassa matchaa jossakin päin Gangnamin kaupunginosaa. Piti itsekin päästä matchaa maistamaan, kun kaikki muutkin sitä koko ajan hörppivät. En kyllä perinteisesti ole ollut mikään kummoinen teenjuoja. Ainoa järkevä tapa juoda teetä on liuottaa veteen runsaasti hunajaa ja kaataa maitoa päälle ja jättää teepussi kokonaan pois. Matcha on maultaan hyvin maanläheinen, voisi olettaa, että tältä maistuu suussa kun makaa mullan alla. Tippiä ei ravintoloissa tarvitse antaa, mikä on hyvä, sillä minulla ei ole varaa siihen muutenkaan. Tippaamista pidetään suorastaan röyhkeänä, hyvä etten saanut tarjottimesta päähän, kun tiedustelin sujuvalla rallienglannilla asiaa tarjoilijalta.

Matchaa Gangnamin tyyliin.

Olen kuluneen viikon aikana ottanut Soulin metron aika hyvin hallintaani. Huristelen mielelläni asemalta asemalle. Vaikka metro on jatkuvasti tupaten täynnä, täällä ei kukaan puhu yhtään mitään kenenkään kanssa julkisissa kulkuvälineissä, vaan kaikki näpertävät mykkinä kännyköitään. En ole kokenut samanlaista rauhaa aikoihin! Olen voinut hyvin keskittyä olennaiseen, eli uusimman menestysromaanini, “Koreasti Koreassa - tyylivinkkejä muotitietoisille matkailijoille”, kirjoittamiseen. Tässä pieni näyte:

“Pukukoodi täällä vaikuttaisi olevan musta tai valkoinen, ehkä harmaa, jos oikein villille tuulelle satutaan, ja kerrankin olen valkoisissani hip ja cool. Sulaudun siis tyylilyylien kadehdittuun joukkoon kuin pikanuudeli kuumaan veteen. Jos olet ennen Koreaan tuloasi ollut yhtään ylipainoinen, älä tule ollenkaan vaan laihduta ensin, ja varaudu sittenkin siihen, että olet liian lihava. Tulet aina olemaan porukan isokokoisin, vaikka painoindeksisi alkaisikin ykkösellä…

Tapasin harvinaisen, värilliseen vaatteeseen pukeutuneen henkilön, piti ottaa ihan yhteiskuva.

Onneksi omat liikakiloni eivät juurikaan erotu kaapuni alta. Luulen kyllä laihtuvani tällä reissulla, vaikken koskaan tietoisesti dieettiä aloittaisi. Elottomuus on liian lyhyt kalorien laskemiseen.

Menin kauppaan ostamaan sipsejä, enkä löytänyt muuta kuin merilevästä tehtyjä lastuja. Kauppiaan mukaan niitä kun syö niin voi skipata useamman aterian, eikä tunne  lastuja nautittuaan oloaan “rasvaiseksi siaksi”. … Sanoin ukkelille, että mitäs muita tauteja hän kaupittelee kuin syömishäiriöitä ja että sika on niin älykäs eläin, ettei taatusti söisi merilevälastuja ja että en syö minäkään, kiitos vaan, mistä voisin ostaa pullaa.

Kun kauppias sitten viittasi minua siirtymään kadun puolelle, havaitsin, että kaduilla tosiaan kaupitellaan kaikenlaista jännää ruokaa, ja huomasin, että katuruoka on kaikkialla todella makeaa… mikä sopii minulle, sillä suosin aina makeita ruokia. Ruoka on niin kevyttä täällä, että syön sitä runsaasti enemmän kuin kotona, ja silti tunnen keventyväni. Pitää äkkiä löytää hiilareita jostakin, etten vallan kuihdu olemattomiin. Se olisi suuri menetys kirjalliselle ihmiskunnalle.

Katujen ruokaa mulle tuokaa haamu huokaa