Tekstit

Korealaista kauneudenhoitoa

Kuva
Viime keväänä Soulin kantakaupungissa seikkaillessani joku ohikulkija lykkäsi kouraani kupongin, joka oikeutti ilmaiseen käyntiin paikallisella kauneusklinikalla. No, säästeliäänä haamuna pyrin hyödyntämään jokaisen saamani alennuskupongin ja näkemäni tarjouksen, joten lähdin saman tien kävelemään kohti klinikkaa. Olin lukenut artikkeleita korealaisista kauneusleikkauksista. Ne ovat yleisesti hyväksyttyjä, suorastaan pakollisia; ei ole mitenkään tavatonta, että sukulaiset antavat korkeakouluista valmistuville tulevaisuuden toivoille lahjaksi rahaa kauneusleikkauksia varten. Oma tulevaisuuteni on jo takanapäin, mutta kyllähän sitä itsekin ottaisi lahjaksi mieluummin pienemmän nenän kuin muumimukin. Johan tätä elottomuutta on sen verran nähty, että on aika alkaa panostaa ulkomuotoon. Ehkä jos olisin komeampi, saisin kirjoitettua kirjani loppuun. Ei sitä tiedä ellei kokeile. Saavuttuani klinikalle ilmoitin vastaanottotiskillä tulleeni hyödyntämään saamani kupongin. Kyselin, että mikäs koi...
Lähetä kommentti
Lue tämä haamukirjoitus

Pachinko ja pallo jalassa

Kuva
Olen vihdoin saapunut kaupunkiin  pitkän maaseutukävelyn päätteeksi, ja kuinkas sattuikaan, taskuja tutkiessani löysin vähän rahaa. Tämä lakana ylläni on kuin sohva, jostakin notkelmasta löytyy aina käteistä kun vähän kaivelee. Pitäisi riippua pää alaspäin puunoksasta kuin lepakko ja antaa rahasateen valua taskuistani maahan! Mitähän kivaa tekisin näillä rahoilla?  Hmm... Olin näkevinäni silmäkulmastani ketun, ja ihan kuin ketulla olisi ollut useampi häntä. Varmaan joku cosplay-tyyppi vetänyt naamiaisasun ylleen, mennyt askarrellessaan sekaisin häntien määrästä. Voisin vaikka vannoa, että kyseinen hyypiö on hiippaillut perässäni jo pidemmän aikaa, mutta toisaalta, ehkä se on japanilaisittain normaalia. Kännykkää pitäisi ladata, joten ajattelin muina haamuina kävellä johonkin liikkeeseen ja laittaa laturin seinään kiinni. Niinhän nuorisokin tekee, mikseivät siis antiikkisetkin? Tuossa on mahdollisesti sopiva paikka latailuun, seinässä on kyltti jossa lukee isolla että PACHINKO....
Lähetä kommentti
Lue tämä haamukirjoitus

Rakkaudesta ammattiin

Kuva
Äänimuistiinpano alkaa: Haloo haloo! Minä täällä, koodinimi Haamukirjailija, terve vaan. Matkakertomukseni jatkuu taas. Kävelen yksinäni täällä jossakin päin Japania. Ilma on lämmin ja kohta ehkä sataa.  Viestin äskettäin aikaa uusien tuttavieni kanssa , mutta sitten he kyllästyivät seuraani ja tuuppasivat minut ovesta ulos. Kyytiä eivät suostuneet tarjoamaan, mutta sain heiltä lahjaksi tämän kännykän, johon voin jatkossa sanella muistiinpanoni. Hauskaa! En tosin tiedä miksi he päättivät luurin minulle antaa. Ehkä se oli anteeksipyyntö siitä, miten huonosti he minua kaikenkaikkiaan kohtelivat. Ei heillä varmastikaan ollut mitään taka-ajatuksia… hmm, mitäs tässä näytöllä lukee… AirTag havaittu ? En tiedä mitä se tarkoittaa, joten ei siitä sitten sen enempää.  Minulla ei ole ketään kenelle soittaa tällä puhelimella, mutta ei minulla ole kenellekään mitään asiaa muutenkaan. Ymmärrykseni mukaan älypuhelimia ei edes käytetä yhteydenpitoon, vaan itsensä viihdyttämiseen, ja onko mitä...
Lähetä kommentti
Lue tämä haamukirjoitus

Japanilainen ovikoodi

Kuva
No justiinsa! On siinäkin porukkaa. Tämä haamu ottaa ja lähtee menemään ihan suosiolla. Onpa tämä iso talo, jupinaa, mutinaa, selvästikin rikos kannattaa jos on kerran varaa tällaiseen lukaaliin. Mistäköhän näistä lukuisista ovista sitä sitten pääsisi ulos, jupinaa, mutinaa, tämä se taisi olla, aavistuksen verran raollaan oleva liukuovi. Tietenkin nyt olisi hyvä hetki pysähtyä pohdiskelemaan sitä, kuinka matkallani jatkuvasti tapahtuu näitä kulttuurien yhteentörmäyksiä, että voisiko ongelmana sittenkin olla minä eikä aina ne muut? Pitäisikö sitä itse yrittää käyttäytyä siten, että kelpaisi? Yrittää olla niin kuin paikalliset.  Hyvä on sitten.  Aloitan sulautumisen paikalliseen väestöön aukaisemalla tämän liukuoven japanilaisittain. Eli en voi länsimaalaisittain vain tempaista ovea auki, vaan pitää hienostella kaikenmaailman itämaisten teeseremonioitten tapaisesti ja aukaista ovi perinteitä kunnioittaen. Muistelen joskus lukeneeni ohjeet siitä, miten tällainen liukuovi tulee au...
Lähetä kommentti
Lue tämä haamukirjoitus

Battle Royale: Haikusota

Kuva
Eli tilanne on siis sellainen, että olen yakuzan vankina. Edessäni seisoo hyvin äkäisen oloinen rouva, johon viittaan jatkossa nimellä Pomo, sillä hän johtaa tätä rottalaumaa, joka nappasi minut kun olin viattomasti viettämässä aikaa puistossa, heittivät auton takakonttiin ja toimittivat tähän surkeaan murjuun, ja täytyy sanoa, että aion jättää tästä kaikesta tulikivenkatkuisen valituskirjeen paikalliseen suurlähetystöön enkä suosittele kavereille ja tuttaville  – mahdollisesti suosittelen joillekin sukulaisille… Pomo: Mitä jupiset, gaijin? Tiedä, että olet suurissa ongelmissa, etkä pääse pälkähästä heittäytymällä sekopäiseksi.  Haamukirjailija: Yleensä hulluksi tekeytyminen auttaa näissä tilanteissa. Pomo: Olet loukannut sukumme kunniaa! Täällä Japanissa ei sellaista katsella suopeasti. On siis kaksintaistelun aika!  Haamukirjailija: Ei, ei kaksintaistelua, ei kiitos, ei taas. Enkö voisi sovittaa tekemääni rikosta ihan vain rahalla? Jota minulla tosin ei ole juuri tällä ...
Lähetä kommentti
Lue tämä haamukirjoitus

Välisoitto: puun ja kuoren välissä

Kuva
Nariseva lattia, villakoiria nojatuolin alla, naamani painettuna vasten bambumattoa. Mitä olenkaan mennyt tekemään?  Edessäni vanha nainen, maan pahamaineisimman rikollisjoukon johtaja ja ainoat aivot, takanani minut siepannut vihollisjoukko, valmiina tappelemaan, tai vähintäänkin huutelemaan ilkeyksiä. Nainen kertoo, että ainoa kunniallinen keino jolla voin tästä pulmatilanteesta selviytyä, on osallistumalla sanataidon sotaan.  ... eikö tässä maailmassa ole jo tarpeeksi sotia?    Seuraava haamukirjoitus: Battle Royale: Haikusota  Edellinen haamukirjoitus: Yakuza Noir  
Lähetä kommentti
Lue tämä haamukirjoitus

Yakuza Noir

Kuva
Tämä kaupunki ei koskaan nuku. Se sykkii kunnianhimon, ahneuden ja säädyttömyyden ikuisessa rytmissä. Tässä kaupungissa viattomuuden aika on kortilla, jokainen kuja pitää sisällään houkutuksia – katuruoka- ja karaokekojuja – ja ymmärsin, että selvitäkseni täällä järjissäni minun olisi oltava varuillani.   Oli siis valoisa ja myrskytön päivä Japanissa istuessani puiston penkillä tutkimassa karttaani, aikomuksenani päästä tätä syntistä kaupunkia vielä syntisempään pääkaupunkiin mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman halvasti. Olin tavannut kohtalokkaan naisen , aidon femme fatalen , joka vihjaili suorasanaisesti minulle, että tavassani toimia olisi runsaasti parantamisen varaa. Jos jotakin tiesin kohtalokkaista naisista niin sen, että he olivat kohtalokkaita. Epäluotettavia, epäuskottavia, epämiellyttäviä, ja tämä epäilyttävän kohtalokas nainen oli kaikessa epävakaudessaan todellinen femme folle . Koko elottomuuteni ajan olen etsinyt jotakin. En ole ihan varma mitä, mutta minulla ...
Lähetä kommentti
Lue tämä haamukirjoitus

Karttaa karttaa

Kuva
Jos olisi aikaa, voisin vihdoin alkaa lyhentää lukulistaani, joka vain kasvaa ja kasvaa koko ajan, mutta kun ei. Ainoa asia, jota ehdin näinä päivinä lukea, on Japanin kartta. Normaalisti kartan karttoja kuin ruttoa, mutta pakkohan tässä on opetella sellaista lukemaan, jotta tietäisi, mihin suuntaan seuraavaksi lähteä. Jaa-a, missä on pohjoinen, missä etelä? Mihin suuntaan Nipponissa orientoidutaan?   ... Edellinen haamukirjoitus: Geishan haamumuistelmat Seuraava haamukirjoitus: Yakuza Noir
Lähetä kommentti
Lue tämä haamukirjoitus

Geishan haamumuistelmat

Kuva
Hyviä uutisia! Sain vaihteeksi oman alan töitä. Ollessani sairaalassa potilaana tutustuin erääseen hoitajaan, joka ystävällisesti järjesti minulle tapaamisen mahdollisen uuden asiakkaan kanssa. Kuulemma tutun tutun tuttu, jolla on mielenkiintoinen ammatti. Kyseinen neiti haluaa kirjoittaa muistelmansa ammattikirjoittajan kanssa, ja luonnollisesti olen käytettävissä. Olemme sopineet tapaamisen paikalliseen puistoon, ja täällähän onkin oikein mukavaa, lämmintä ja paljon kukkasiakin. Taustalla auringonpaisteessa hehkuva vuori on kuin liekeissä. Kirsikkapuut ovat jo ohittaneet parhaan loistonsa, mutta silti ihmiset ottavat niistä innoissaan kuvia. Kumman kiihkomielistä kuvaamista. Kirjoitan itselleni muistiinpanon; ota selvää, miksi kaikki sekoavat roihuvuoren kirsikkapuista… Geisha: Konnichiwa! Haamukirjailija: Häh? Geisha: Hyvää päivää! Meillä oli sovittu tapaaminen? Haamukirjailija: No niin tietenkin, istumaan, istumaan, hätkähdin vain kuvioitua kimonoanne ja valkaistua naamaanne. Onko...
Lähetä kommentti
Lue tämä haamukirjoitus

KonMarinaa

Kuva
Tuottaako tämä minulle iloa, kysyin itseltäni miettiessäni elottomuuden merkitystä. Makasin Kurumen yliopistollisen sairaalan vuodeosastolla toipumassa erittäin epätodennäköisestä onnettomuudesta, josta sensaatiohakuiset japanilaislehdet uutisoivat seuraavanlaisesti: SUMO SCENE: Etuileva wannabe-matkakirjailija jäi sumomestarin liiskaamaksi – katso kuvat! Olin siis toipilaana, käärittynä kääreisiin päästä varpaisiin kuin muumio. Tylsistyneenä odottelin sitä, milloin pääsisin jatkamaan matkaani kohti Tokion onnenmaata ja rahakkaita pelikäsikirjoittajien työsopimuksia. Pelkoni oli, että odotellessa vierähtäisi tovi jos toinenkin, joten pyrin käyttämään ajan hyödyllisesti.   Ojensin vapisevan käteni kohti sairaalavuoteeni vieressä olevaa pöytää, johon joku oli huomaavaisesti jättänyt kirjan nimeltä “ Kurashi - iloa säkenöivä elämä ”, kirjoittanut järjestelyn asiantuntijaksi itseään tituleeraava Marie Kondō. Aikaa kuluttaakseni luin kirjaa ja ennen pitkää tunsin, kuinka opit siivoamise...
Lähetä kommentti
Lue tämä haamukirjoitus