Haamukirjailija

Tämä kaupunki ei koskaan nuku. Se sykkii kunnianhimon, ahneuden ja säädyttömyyden ikuisessa rytmissä. Tässä kaupungissa viattomuuden aika on kortilla, jokainen kuja pitää sisällään houkutuksia – katuruoka- ja karaokekojuja – ja ymmärsin, että selvitäkseni täällä järjissäni minun olisi oltava varuillani.   Oli siis valoisa ja myrskytön päivä Japanissa istuessani puiston penkillä tutkimassa karttaani, aikomuksenani päästä tätä syntistä kaupunkia vielä syntisempään pääkaupunkiin mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman halvasti. Olin tavannut kohtalokkaan naisen , aidon femme fatalen , joka vihjaili suorasanaisesti minulle, että tavassani toimia olisi runsaasti parantamisen varaa. Jos jotakin tiesin kohtalokkaista naisista niin sen, että he olivat kohtalokkaita. Epäluotettavia, epäuskottavia, epämiellyttäviä, ja tämä epäilyttävän kohtalokas nainen oli kaikessa epävakaudessaan todellinen femme folle . Koko elottomuuteni ajan olen etsinyt jotakin. En ole ihan varma mitä, mutta minulla ...

Jos olisi aikaa, voisin vihdoin alkaa lyhentää lukulistaani, joka vain kasvaa ja kasvaa koko ajan, mutta kun ei. Ainoa asia, jota ehdin näinä päivinä lukea, on Japanin kartta. Normaalisti kartan karttoja kuin ruttoa, mutta pakkohan tässä on opetella sellaista lukemaan, jotta tietäisi, mihin suuntaan seuraavaksi lähteä. Jaa-a, missä on pohjoinen, missä etelä? Mihin suuntaan Nipponissa orientoidutaan?   ... Edellinen haamukirjoitus: Geishan haamumuistelmat Seuraava haamukirjoitus: Yakuza Noir

Hyviä uutisia! Sain vaihteeksi oman alan töitä. Ollessani sairaalassa potilaana tutustuin erääseen hoitajaan, joka ystävällisesti järjesti minulle tapaamisen mahdollisen uuden asiakkaan kanssa. Kuulemma tutun tutun tuttu, jolla on mielenkiintoinen ammatti. Kyseinen neiti haluaa kirjoittaa muistelmansa ammattikirjoittajan kanssa, ja luonnollisesti olen käytettävissä. Olemme sopineet tapaamisen paikalliseen puistoon, ja täällähän onkin oikein mukavaa, lämmintä ja paljon kukkasiakin. Taustalla auringonpaisteessa hehkuva vuori on kuin liekeissä. Kirsikkapuut ovat jo ohittaneet parhaan loistonsa, mutta silti ihmiset ottavat niistä innoissaan kuvia. Kumman kiihkomielistä kuvaamista. Kirjoitan itselleni muistiinpanon; ota selvää, miksi kaikki sekoavat roihuvuoren kirsikkapuista… Geisha: Konnichiwa! Haamukirjailija: Häh? Geisha: Hyvää päivää! Meillä oli sovittu tapaaminen? Haamukirjailija: No niin tietenkin, istumaan, istumaan, hätkähdin vain kuvioitua kimonoanne ja valkaistua naamaanne. Onko...

Tuottaako tämä minulle iloa, kysyin itseltäni miettiessäni elottomuuden merkitystä. Makasin Kurumen yliopistollisen sairaalan vuodeosastolla toipumassa erittäin epätodennäköisestä onnettomuudesta, josta sensaatiohakuiset japanilaislehdet uutisoivat seuraavanlaisesti: SUMO SCENE: Etuileva wannabe-matkakirjailija jäi sumomestarin liiskaamaksi – katso kuvat! Olin siis toipilaana, käärittynä kääreisiin päästä varpaisiin kuin muumio. Tylsistyneenä odottelin sitä, milloin pääsisin jatkamaan matkaani kohti Tokion onnenmaata ja rahakkaita pelikäsikirjoittajien työsopimuksia. Pelkoni oli, että odotellessa vierähtäisi tovi jos toinenkin, joten pyrin käyttämään ajan hyödyllisesti.   Ojensin vapisevan käteni kohti sairaalavuoteeni vieressä olevaa pöytää, johon joku oli huomaavaisesti jättänyt kirjan nimeltä “ Kurashi - iloa säkenöivä elämä ”, kirjoittanut järjestelyn asiantuntijaksi itseään tituleeraava Marie Kondō. Aikaa kuluttaakseni luin kirjaa ja ennen pitkää tunsin, kuinka opit siivoamise...

Kun ajattelee sumopainia, ensimmäisenä mieleen nouseva ajatus on massiivinen, pelkkään lannevaatteeseen sonnustautunut mies, joka painii toisen, samalla tavalla olemattomasti asustautuneen miehen kanssa. Osalle meistä tämä ajatus on hämmentävä, osalle sävähdyttävä, japanilaisille se on arkipäivää. Sumopaini on nimittäin Japanin kansallisurheilulaji, ja jo muinaiset japanilaiset… No niin, näin alkaa uusin artikkelini “Sumo summa summarum”, eli sumopainia pähkinänkuoressa. Kun kerran oleskelen jonkin aikaa täällä Japanissa, ajattelin että miksipä en yrittäisi hieman kirjoitella muistivihkooni artikkeleita paikallisista erikoisuuksista, katsoa, jos saisin myytyä tekstejäni jonnekin. Köyhän kirjailijan on tartuttava ansaintamahdollisuuksiin ennakkoluulottomasti. Toimin päivän verran linnunpelättinä erään riisinviljelijän pellolla, ja vaivan palkaksi sain vapaalipun paikalliseen sumopainitapahtumaan. En ole elottomuuteni aikana osoittanut kertaakaan kiinnostusta minkään valtakunnan kansalli...