Tekstit

Haamukirjailijan joulu

Kuva
Lunta tulvillaan on raikas talvisää sähkölaskut vaan taas maksamatta jää! Mä kohta valjastan itsein pöydän äärehen Ja sitten joutuin tienaamaan mä käyn, en riemuiten Aika rientää, ja taas on joulukuu, mikä tarkoittaa jälleen uutta kasaa erääntyviä laskuja. Rahat ovat tiukilla, eli tässä kuussa pitää sitten elottomuudekseen tehtailla joulukortteja niiden ihmisten ja yritysten puolesta, jotka eivät vaivaudu itse kirjoittamaan joulukorttejaan, pah, humpuukia koko joulu! Mieluiten vain vetäytyisin omaan rauhaani kirjoittamaan magnum opustani Taru haamukirjoitusten herrasta: haamukirjailijan paluu , mukana kartta ja runsaasti omia piirroksiani, itse laatimani haamujen kieli kielioppineen ja haamujen sukuhistoria... ja tietenkin liitteenä eepokseni Silmärillion , spektaakkelimainen kertomus siitä, kuinka metsästin uusia lukulaseja eri optikkoliikkeistä. Olen joutunut muuttamaan kerrostaloon vuokralle, sillä sähköyhtiö katkaisi sähköt kartanostani maksamattomien laskujen takia. En tarvitse lä...

Haamukirjailijan halloween

Kuva
Mikä ilta! Tihkusadetta ja tuulta, epätoivoa ja eristäytymistä! Pimeys on laskeutunut maan ylle, ja lokakuu on ajanut suomalaiset sisätiloihin käristämään kynttilöitään kaamosmasennustaan kiroten. Minä en valita pimeydestä, sillä tunnen tähän vuodenaikaan itseni elottomammaksi kuin koskaan! Hyvä päivä muutenkin. Ei ole nimittäin yhtään ulkopuolista kirjoitustoimeksiantoa tiedossa, niin voin huoletta jatkaa uusimman romaanini kirjoittamista.  Kirjan työnimenä on Alasti talon salissa . Kokeilen tällä kertaa tajunnanvirtatekniikkaa. Teoksessa kummitukseksi muuttunut isäntä valitsee itselleen sopivaa lakanaa isoäitinsä liinavaatekaapista muiden sukulaiskummitusten kiistellessä asiasta vieressä. Kerron valinnanvaikeuteen liittyvästä ajatuksenjuoksusta runsaan 900 sivun verran. Tästä tulee taatusti jymymenestys! Hmm, katsotaanpas… “Kaksitellen ja kolmitellen heitä leijaili verkalleen salin seinien läpi…” Ovikello soi! No voi Volter sentään, kukahan siellä oikein on tähän ai...

Haamukirjailija

Kuva
  On tullut elettyä sellainen elämä, josta on syntynyt kirjailija. Oli aika, jolloin lymyilin Pariisin Oopperan kellarissa lauluja laulaen ja ohikulkijoita säikytellen. Oli aika, jolloin komensin Lentävää Hollantilaista meren myrskyissä kiitäen. Oli aika, jolloin haastoin Hamletia päättämään, että ollako vai eikö olla, se ei henkilökohtaisesti ollut kummoinen pulma minulle, joka olen joskus ollut mutten enää ole. Tarinoita riittää, sillä kaikenlaista on tullut tehtyä. Ei auta kuin kirjoittaa kokemani kirjaksi! Elämäkertani, vaatimattomasti otsikoituna Vuosituhanteni , on mestariteos, joka vain odottaa kirjoittamistaan. Sulkakynä on teroitettu ja mustepullo aukaistu, ei muuta kuin työhön. Mietitäänpäs hetki. Mikä olisi loistelias alku suurromaanilleni? ”Oli synkkä ja myrskyinen yö.” Vai oliko yö sittenkin tumma ja tuulinen? Faksi piippaa! Katsotaanpas, minkälainen toimeksianto olisi tällä kertaa tarjolla. Romaanin kirjoittamisen ohella minun on tehtävä muita töitä saad...