Haamukirjailija

Nariseva lattia, villakoiria nojatuolin alla, naamani painettuna vasten bambumattoa. Mitä olenkaan mennyt tekemään?  Edessäni vanha nainen, maan pahamaineisimman rikollisjoukon johtaja ja ainoat aivot, takanani minut siepannut vihollisjoukko, valmiina tappelemaan, tai vähintäänkin huutelemaan ilkeyksiä. Nainen kertoo, että ainoa kunniallinen keino jolla voin tästä pulmatilanteesta selviytyä, on osallistumalla sanataidon sotaan.  ... eikö tässä maailmassa ole jo tarpeeksi sotia?    Edellinen haamukirjoitus: Yakuza Noir